Avainlaji

Kun suuri määrä naurulokkeja pesii vieri vieressä, onnistuu pesien ja poikasten suojeleminen pedoilta helpommin. Naurulokkiyhdyskuntien suojaan hakeutuvat monet vesilintulajit, kuten tukkasotka, punasotka ja mustakurkku-uikku. Naurulokki taantui voimakkaasti 1970-luvulta alkaen, mutta 2000-luvulla kannan väheneminen on pysähtynyt. Vähenemisen syyt ovat moninaiset, mutta tärkeimpiä syitä lienevät vieraspedot, maatalouden muutokset sekä kaatopaikkojen jätehuolto, jotka tarjoavat vähemmän ravintoa ruokaileville linnuille. Naurulokkiyhdyskuntien koon muutokset ovat heijastuneet myös näiden muiden vesilintujen määriin.

Lajien vuorovaikutus

Pienten vierasperäisten nisäkäspetojen, minkin ja supikoiran, saalistus vaikuttaa naurulokkien esiintymiseen ja voi hävittää kokonaisia yhdyskuntia. Saalistuksen takia yhdyskunnat ovat siirtyneet pois kosteikoilta isompien vesistöjen keskelle, jossa ovat paremmin turvassa pedoilta. Naurulokit hakeutuvat myös muihin ympäristöihin, esimerkiksi rakennusten katoille. Nämä uudet elinympäristöt ovat naurulokkiyhdyskunnalta suojaa hakevien vesilintujen kannalta usein epäsopivia.

Taudit

Lintuinfluenssa on lintujen virustauti, jota esiintyy luonnossa yleisesti, erityisesti vesilinnuilla. Euroopan luonnonvaraisissa linnuissa levisi vuonna 2021 linnuille vakava virustyyppi-H5N1, joka sairastutti ja tappoi Suomessa erityisesti naurulokkeja vuonna 2023.

Ilmastonmuutos

Naurulokin kevätmuutto on aikaistunut selvästi, minkä ansiosta myös pesintä on aikaistunut. Vastaavasti laji on aikaistanut syysmuuttoaan. Naurulokit pääsevät lähtemään syysmuutolle jo heinäkuussa, heti pesinnän jälkeen.

Tiesitkö tämän?

Naurulokkien syksy alkaa jo keskellä kesää! Hangon lintuasemalla talvehtimisalueilleen matkaavia naurulokkeja nähdään jo heinäkuun alussa ja päämuutto heinäkuun puolivälissä. Muuttokausi on pitkä ja yksittäisiä lintuja jää eteläiseen Suomeen myös talvehtimaan.

Skrattmås – Chroicocephalus ridibundus