Brushane – Calidris pugnax

Suokukon pesimäaikaiset esiintymisalueet kattavat suuria alueita pohjoisesta Euraasiasta, Fennoskandiasta, Baltiasta ja Valko-Venäjältä aina Siperian itäosiin asti. Erillisiä pesimäalueita löytyy Venäjän keskiosista, Tanskasta ja Saksan pohjoisosista. Suokukko on sekä lyhyen että pitkänmatkan muuttaja, se talvehtii mm. Iso-Britanniassa, Välimerellä, Pohjois-Afrikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (BirdLife International 2021). Suomessa suokukon pesimäalueet kattavat suurimman osan maasta, se puuttuu lähinnä etelärannikolta ja monin paikoin sisä-Suomesta. 2010-luvun alussa Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 5 000 – 8 000 paria (Valkama ym. 2011). Suomessa rengastetuista suokukoista on useita löytöjä kaukaa Venäjältä, jopa Siperian itäosista asti (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Suokukkoa tavataan Haliaksella yleisenä läpimuuttajana. Kevään ensimmäiset linnut saapuvat usein huhtikuun lopulla tai toukokuuna alussa, kevään päämuutto etenee nopealla tahdilla toukokuun loppua kohti. Syysmuutto alkaa varhain, jo kesäkuun puolivälissä, kun ensimmäiset pariutuneet koiraat suuntaavat takaisin kohti talvehtimisalueita. Syysmuutto etenee hitaammin kuin kevätmuutto, yksilömäärät kasvavat kohti syyskuun puoliväliä ja syksyn viimeisiä voi nähdä vielä lokakuun puolella. Nuoret linnut muuttavat huomattavasti myöhemmin kuin vanhat (Lehikoinen ym. 2014). Syysmuutolla linnut jäävät myös pidemmiksi ajoiksi Gåsörsuddenille ruokailemaan.