Pitkäaikaismuutokset

Suokukon havaintomäärät vaihtelivat seurantajakson aikana, uoteen 2022 asti havaintomäärät hieman laskivat pitkällä aikavälillä, mutta runsastuivat lyhyellä aikavälillä. Suomen pesimäkanta taantui 1980-luvulta 2000-luvulle, mutta on pysynyt noin 15 edellisen vuoden aikana melko vakaana (Lehikoinen & Väisänen 2023). Lisäksi suokukon levinneisyys Suomessa on supistunut merkittävästi (Valkama ym. 2011) ja laji onkin luokiteltu voimakkaasti vähentyneen pesimäkannan takia Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (Hyvärinen ym. 2019). Havaintomäärät Haliaksella eivät ole pudonneet aivan yhtä kovalla tahdilla, ilmeisesti Haliaksen kautta muuttaa myös kauempana Venäjällä pesivää kantaa (Lehikoinen ym. 2008).

Ilmeisesti suokukon läntisten pesimäkantojen taantuma johtuu siitä, että kokonaiskannan painopiste on siirtynyt kauemmas itään, eikä niinkään todellisten parimäärien laskusta, sillä itäisemmillä talvehtimisalueilla yksilömäärät ovat olleet kasvussa (BirdLife International 2021). Suokukkoa kuitenkin uhkaavat elinympäristöjen muutokset läntisillä pesimäalueilla, kuten kosteikkojen kuivaaminen, kosteikkojen rehevöityminen ja turvetuotanto (BirdLife International 2021).

Suokukon kevätmuutto aikaistui keskimäärin kahdeksalla vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.

Brushane – Calidris pugnax