Suomessa lähdeasekärpänen on löydetty vain kahdesta kalkkialueistaan tunnetusta kunnasta: Tervolasta ja Kuusamosta.

Löytöpaikkoja on yhteensä kolme tai neljä:

1. Ks: Kuusamo, Liikasenvaara. Yksi yksilö v. 1965 (R. Krogerus leg.). Tarkka löytöpaikka ei ole tiedossa, joten on mahdollista, että Krogeruksen löytöpaikka on itse asiassa sama kuin seuraava, edelleen elinvoimainen esiintymä.

2. Ks: Kuusamo, Rinteenlammit. Rinteenlammien esiintymä löytyi J. Salmelan purohyönteistutkimuksessa v. 2005. Rinteenlammien lähdepuro on kalkkivaikutteinen. Rinnesuon yläreunassa on 3-4 ruskosammaleista lähdetihkupintaa, joista puro muodostuu. Tihkupintoja on myös paikoin lähdepuron varressa. Puro katoaa hetkeksi rinteen jyrkimmällä ja louhikkoisimmalla osuudella ja pulppuaa jälleen näkyviin tihkupintaisena lähellä läntisempään lampea (Malaise-pyydyksen paikka). Lähdeasekärpäselle lisääntymispaikaksi varmasti sopivia tihkupintoja on puronvarressa vain muutamia, ja ne ovat pinta-alaltaan pieniä; yhteispinta-ala jäänee 1-2 aariin. J. Salmela kuvaili (kirjeessä) Malaise-pyydyksen paikkaa: “Sammallajisto oli runsas ja monipuolinen: mm. Cratoneuron filicinum, Philonotis calcarea, Palustriella falcata. Nämä kaikki ovat lähteisyyden ja kalkin vaatijoita/suosijoita. Ympäristössä on vahvasti lehtoisia ja lettoisia ominaispiirteitä (Filipendula ulmaria, Carex capitata, Pinguicula alpina, Phragmites australis), puuston varjostus on melko vähäistä”.

3. Obb: Tervola, Hirviaapa. Yksi naarasyksilö 28.6.-2.8.2004 (J. Salmela & J. Ilmonen leg.). Hirviaapa on noin 3 km2 ojitettu suoalue, jonka itäpuolisko on turvetuotantokäytössä. Lähdeasekärpäsen elinalue on suon eteläreunalla, turvetuotantoalueelle johtavan tien eteläpuolella. Tien ja metsän reunan välissä on noin kahden hehtaarin kokoinen avoin rinneletto, joka saa vetensä lähteistä. Suon yläreunan tuntumassa on kaksi isompaa lähteensilmää, joista lähtee pohjoiseen virtaavat lähdepurot. Lähteiden vesi on selvästi emäksistä (pH 7.7) (Salmela 2005). Lähdeasekärpäselle sopivia tihkupintoja on lähinnä lähdepurojen alkupäässä ja purojen pohjoispäässä, jossa suon vesi valuu tienvarren ojaan. Havaittu yksilö päätyi puro-uoman yli viritettyyn Malaise-pyydykseen. Hirviaavan paikalla käytiin lajin lentoaikana v. 2006, mutta lajia ei havaittu uudestaan.

4. Obb: Tervola, Mulkosilmälampi (Kahanpää 2006). Löytöpaikka on lähteikkö Mulkosilmälammesta noin 250 m länsilounaaseen. Lähteen vesi on selvästi emäksistä (pH 8.0) (Salmela 2005). Lähteen lähiympäristö on avointa lettorämettä, mutta jo muutaman kymmenen metrin päässä suo muuttu ojitetuksi isovarpurämeeksi, jolla kasvaa tiheähkö männikkö. Ruskosammalaisten tihkupintojen pinta-ala on pieni, noin aari. Tihkupinta-alueen alapuolella vesi virtaa selvärajaisessa uomassa ojitetun suon läpi Kaitalampeen. Naaras saatiin haavimalla tihkupintoja.

Luovutetulta alueelta tunnetaan yksi löytö (Kuolajärvi 24.7.1934, leg. R. Krogerus). Kuolan niemimaalta laji on tavattu Ponoj-joen varresta (leg. R. Frey).

Oxycera dives