Pikkutyllin levinneisyysalue on hyvin laaja. Se pesii suurimmassa osassa Eurooppaa, puuttuen lähinnä Fennoskandian pohjoisosista, Islannista ja Venäjän arktisilta alueilta. Levinneisyys jatkuu laajana vyöhykkeenä Lähi-idän, Venäjän havumetsävyöhykkeen ja Kazakstanin kautta Aasian etelä- ja itäosiin. Läntiset populaatiot muuttavat Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan (BirdLife International 2021).

Suomessa pikkutylli esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, pesimäalueet yltävät Tornion, Kuusamon ja Kemijärven seudulle. Se viihtyy erinomaisesti ihmisen muovaamissa ympäristöissä, kuten varastointialueilla, sorakuopilla, kaatopaikoilla ja tehdasalueilla, mutta myös esimerkiksi merensaariston rantaniityillä. Suomen pesimäkanta arvioitiin 2010-luvun alussa noin 4 000 – 6 000 parin kokoiseksi (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella suomalaiset ja ruotsalaiset pikkutyllit muuttavat kaakkoon, suomalaisista linnuista on löytöjä Mustanmeren suunnalta ja ruotsalaisista jopa Intiasta asti (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Pikkutylli on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja ja harvalukuinen pesimälaji. Se on pitkänmatkan muuttaja, kevään ensimmäiset yksilöt saapuvat usein huhtikuun puolivälissä. Päämuutto havaitaan toukokuussa, syysmuutto puolestaan heinäkuulta elokuun loppuun. Pikkutylli alkaa olemaan harvinainen jo syyskuun alussa. Yksilömäärät eivät kovin korkeiksi nouse, päämuuton aikaan korkeintaan muutamien lintujen määriksi.

Mindre strandpipare – Charadrius dubius