Tylli on laajalle alueelle levittäytynyt pohjoinen kahlaaja. Esiintymisalueet kattavat Itämeren ympäristön, Pohjois-Fennoskandian, sekä Venäjän puuttoman tundran aina Beringinmerelle asti. Lisäksi tylli pesii Islannissa ja laajalti Grönlannin rannikkoseudulla, eteläisimmät pesimäalueet sijaitsevat Iso-Britanniassa, Saksassa, Tanskassa ja Puolassa. Tyllit talvehtivat Afrikassa, Lähi-idässä ja Länsi-Euroopassa (BirdLife International 2021).

Suomessa tyllin levinneisyys keskittyy merialueiden rannikolle ja saaristoon, sekä Kainuun seudulta Pohjois-Suomeen. Mieluisaa elinympäristöä ovat erilaiset karut vesistöt, rannikkoalueiden avoimet rannat ja tulvaniityt, sekä tunturialueiden lammet. Suomen pesimäkannan kooksi on arvioitu 3 000 – 6 000 paria (Valkama ym. 2011) ja sitä tavataan säännöllisenä läpimuuttajana pesimäalueiden ulkopuolella. Tyllit muuttavat Suomesta lounaaseen, rengastetuista linnuista on löytöjä niin Lounas-Euroopan kuin Länsi-Afrikan rannikkoseuduilta (Valkama ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella tylliä tavataan yleisenä läpimuuttajana ja säännöllisenä pesimälajina. Kevään ensimmäiset saapuvat usein maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, kevätmuuttoa havaitaan vielä toukokuun lopulle ja kesäkuun alkuun. Aseman alueella pesii vuosittain 1-3 paria tyllejä. Syysmuutto käynnistyy viimeistään heinäkuun puolivälissä, huipentuu elokuussa ja kestää syyskuun loppuun, viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä lokakuun alkupuoliskolla. Muuttajamäärät yltävät parhaina päivänä yli sadan yksilön päiväsummiksi ja Gåsörsuddenin särkälle voi kerääntyä enimmillään useita kymmeniä yksilöitä.

Rengastusaineiston perusteella syysmuutolla vanhat linnut muuttavat keskimäärin viikkoa aikaisemmin kuin nuoret linnut, lisäksi vanhat naaraat muuttavat hieman aikaisemmin kuin vanhat koiraat. Vanhojen lintujen päämuuttoaikaa on elokuun alku, nuorien elo-syyskuun vaihde (Lehikoinen ym. 2014). Haliaksella tyllejä rengastetaan eniten keskipäivällä ja iltapäivällä, jolloin linnut levähtävät muutolta Gåsörsuddenin särkälle ruokailemaan (Lehikoinen ym. 2011).

Större strandpipare – Charadrius hiaticula