Stenfalk – Falco columbarius

Ampuhaukka on pienin Euroopassa tavattavista petolintulajeista. Lajilla on laaja levinneisyys ja pesimäalueet keskittyvät Pohjois-Amerikan ja Euraasian havumetsävyöhykkeelle. Ampuhaukka pesii myös Islannissa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa, mutta muuten Länsi- ja Etelä-Euroopassa ampuhaukkaa tavataan lähinnä talvisin (BirdLife International 2019). Suomessa lajin levinneisyys kattaa laikuittaisesti koko maan, ja vahvin kanta on maan pohjoisosissa. Keski- ja Etelä-Suomessa ampuhaukka asuttaa mäntyvaltaisia metsiä, pohjoisessa lajia tapaa soiden reunametsissä sekä tunturialueilla. Ampuhaukka pesii usein vanhaan variksen tai korpin pesään, Lapissa pesä voi olla maassakin. Suomessa ampuhaukkoja pesii arviolta 3 200 paria (Valkama ym. 2011). Suomessa pesivät linnut talvehtivat rengastustietojen perusteella Länsi- ja Lounais-Euroopassa (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella ampuhaukkaa voi havaita lähes ympäri vuoden. Laji on harvalukuinen, mutta melko säännöllinen talvehtija Hankoniemellä ja niemeä ympäröivässä saaristossa. Kevätmuutto alkaa jo maaliskuun lopulla, ja päämuutto havaitaan yleensä huhtikuun puolivälissä. Ampuhaukkoja havaitaan kevätmuutolla säännöllisesti vielä toukokuussa, mutta muutto hiipuu kesäkuun alkua kohti. Määrät ovat pieniä ja päämuuttoaikaankin havaitaan vain muutamia yksilöitä päivässä.

Ensimmäisiä syysmuuttajia havaitaan jo heinäkuulla. Nämä lienevät pesinnöissään epäonnistuneita yksilöitä. Ampuhaukan syysmuuttokausi on pitkä, rengastusaineiston perusteella ensimmäisiä nuoria havaitaan jo elokuun alkupuoliskolla ja muutto voimistuu syyskuussa. Tuolloin päämuuton aikaan voi havaita yli kymmenen yksilön päivämuuttoja. Ampuhaukkoja näkee lähes päivittäin vielä lokakuussa, mutta muutto hiipuu marraskuuta kohden. Pienen rengastusaineiston perusteella nuoret linnut muuttavat ennen vanhoja. Ruotsissa Falsterbon lintuasemalla on havaittu vastaavat erot: ensin muuttavat nuoret, seuraavaksi vanhat naaraat ja lopulta vanhat koiraat. Erot johtuvat siitä, että vanhat linnut sulkivat pesintöjen jälkeen (Lehikoinen ym. 2014, Kjellén 1992). Aktiivisena matkalentäjänä ampuhaukka ei ole yhtä riippuvainen nousevista ilmavirtauksista kuin monet muut petolinnut, ja rengastusaineiston perusteella ampuhaukka muuttaa jo aamun ensimmäisinä tunteina (Lehikoinen ym. 2011).