Pitkäaikaismuutokset

Kanahaukka on tyypillinen osittaismuuttaja, rengastustietojen perusteella enintään viidesosa Suomen kannasta muuttaa ja suurin osa linnuista, erityisesti pesimäikäiset yksilöt, pysyttelevät samoilla seuduilla ympäri vuoden (Saurola ym. 2013). Kanahaukka ei ole muuttomatkallaan yhtä riippuvainen nousevista ilmavirtauksista kuin leveäsiipisemmät haukat, ja laji on muuttokäyttäytymiseltään aktiivinen koko valoisan ajan (Lehikoinen ym. 2011). Suurin osa Haliaksella havaituista linnuista koskeekin nuoria yksilöitä (99 % kaikista asemalla rengastetuista). Syysmuuton aikana rengastetuista linnuista 63 % on koiraita ja koiraat muuttavat keskimäärin noin viikkoa myöhemmin kuin naaraat (Lehikoinen ym. 2014). Aineisto heijastaa hyvin muuttavien kanahaukkojen ikä- ja sukupuolijakauman ajallista eroa, sillä tulokset ovat yhteneviä Ruotsin Falsterbon lintuaseman havaintojen kanssa (Kjellén 1992) sekä naaraisiin verrattuna koiraiden pidemmän muuttomatkan perusteella (Saurola ym 2013).

Haliaksella havaittujen kanahaukkojen määrät ovat pitkällä aikavälillä puolittuneet, havaintomäärät ovat vähentyneet etenkin 2010-luvulla. Suomen pesimäkanta on taantunut melkein prosentin vuosivauhdilla viimeisen neljän vuosikymmenen aikana (Honkala ym. 2023), joten Haliaksen havaintomäärät todennäköisesti kuvaavat pesimäkannan kehitystä. Koska kanahaukka on osittaismuuttaja, ja muuttavat yksilöt eivät rengastustietojen perusteella siirry pitkiä matkoja, Haliakselle saapuu entistä vähemmän lintuja Suomen pesimäkannan taantuessa. Muutolla havaittavien lintujen lisäksi myös talvikausien havaintomäärät ovat myös vähentyneet. Talvien leudontumisen takia nuorien kanahaukkojen talvehtimisalueiden painopiste on mahdollisesti siirtynyt pohjoisemmaksi, eikä nuorilla kanahaukoilla ole leudompina talvina yhtä pakottavaa tarvetta siirtyä etelämmäs.

Duvhök – Accipiter gentilis