Storskrake – Mergus merganser

Isokoskelon laaja levinneisyysalue kattaa niin Pohjois-Amerikan kuin Euraasian pohjoisosia, sekä osia Keski-Aasiasta. Suomessa isokoskelo on yleinen ja lähes koko maassa pesivä laji, joka suosii karuja vesistöjä. Isokoskelo pesii usein onkaloon tai pönttöön, kivien koloon, sekä katajien tai rakennusten alle. Pesivän kannan kooksi arvioitiin 25 000 paria vuonna 2011 (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Isokoskelo on haahkan ja telkän ohella Haliaksen runsaimpia ja näkyvimpiä vesilintuja. Talvella isokoskeloa havaitaan niin pitkään kuin avovettä riittää, ja kovina jäätalvina lintuja voi ahtautua kapeisiin railoihin satapäisiksi parviksi. Isokoskelo on aikainen kevätmuuttaja, muuton ajoittuessa maaliskuun alulta huhtikuun loppuun. Touko-kesäkuussa havaitaan koiraiden sulkasatomuuttoa.

Isokoskelo on Haliaksen ympäristössä säännöllinen pesimälaji, vuosittain havaitaan useita poikueita ja alueella havaitaan kesäisin yli sadan yksilön kerääntymiä. Varsinainen syysmuutto huipentuu marras-joulukuussa kylmempiä ilmamassoja sekä jäätyviä sisävesiä pakenevien lintujen muuttoon. Myös paikallisten lintujen määrät kasvavat kohti vuodenvaihdetta, ja talvisaikaiset kerääntymät ovat suurimmillaan silloin, kun sisäsaaristo jäätyy ja linnut keskittyvät ulompana sijaitseviin avovesialueisiin.

Pitkäaikaismuutokset

Isokoskelon havaintomäärät runsastuivat seurantajakson aikana. Suomen pesimäkannan koko on vaihdellut huomattavasti, mutta pitkällä aikavälillä kanta on pysynyt melko vakaana (Laaksonen ym. 2019). Syksyjen ja talvien voimakas leudontuminen ilmastonmuutoksen seurauksena on talvikauden havaintomäärien vaihtelujen taustalla. Entistä leudompina talvina isokoskelot talvehtivat saaristossa hajallaan, eivätkä keskity harvempiin sulapaikkoihin yhtä usein, kuin seurantajakson alussa tyypillisten jäätalvien aikaan. Nykyään syysmuutto voi venyä aina tammi-helmikuun puolelle saariston jäätymistahdista riippuen. Silti isokoskelo on lentolaskentojen ja koordinoitujen laskentojen perusteella yksi runsaimpia Suomen merialueilla talvehtivia vesilintuja (Lehikoinen ym. 2021).