Svärta – Melanitta fusca

Pilkkasiipi on euraasialainen laji, jonka pesimäalueet keskittyvät Fennoskandian pohjoisosiin, Itämerelle, sekä Venäjän pohjois- ja keskiosiin. Pieniä pesimäpopulaatioita löytyy Kaukasuksen vuoristoalueilta. Talvehtimisalueita löytyy niin Norjan ja Ruotsin rannikolta, eteläiseltä Itämereltä, Länsi-Euroopan rannikkoalueilta, sekä Mustamereltä ja Kaspianmereltä. Suomessa pilkkasiiven pesimäalueet sijoittuvat sekä merialueille että Pohjois-Suomeen Kainuusta pohjoiseen. Pesimäkanta on arvioitu 9 000 – 11 000 parin suuruiseksi. Suomen pesimäkanta on luokiteltu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi, samoin kuin koko maailmankanta (BirdLife International 2021, Hyvärinen ym. 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Pilkkasiipeä tavataan Haliaksella säännöllisenä läpimuuttajana, harvalukuisena pesimälajina ja talvehtijana. Kevätmuutto alkaa maalis-huhtikuun taitteessa, päämuutto havaitaan toukokuussa ja kevätliikehdintä hiipuu kesäkuun puoliväliin mennessä. Syysmuutto on Haliaksella vaatimattomampaa kuin keväällä ja pilkkasiipiä havaitaan säännöllisesti aina joulu-tammikuulle asti, mutta määrät ovat kevääseen verrattuna vaatimattomampia. Haliaksella havaitaan sekä Itämerellä pesiviä lintuja että Venäjällä pesiviä lintuja, joskin suurin osa Länsi-Euroopaassa talvehtivista ja Venäjällä pesivistä linnuista muuttaa Haliakselta katsottuna itäisempää reittiä, Suomenlahden eteläosia pitkin (Hario ym. 2018).

Pitkäaikaismuutokset

Pilkkasiiven havaintomäärät kaksinkertaistuivat seurantajakson aikana. Havaintomäärien muutosta selittää todennäköisimmin läpi muuttavan kannan tila ja muutokset muuttoreiteissä. Itämeren pesimäkanta on taantunut yli kolmanneksen 1990-luvulta alkaen, lajin uhkana ovat metsästys muuttoreittien varsilla ja talvehtimisalueilla, öljypäästöt ja pesimäalueilla erityisesti vieraspeto minkki (Valkama ym. 2011). Minkin pitkäaikaisen ja säännöllisen poistamisen saaristoalueilta on havaittu auttavan mm. pilkkasiipien pesimäkantoja elpymään (Nordström ym. 2003). Maailmankannan voimakas taantuma on havaittu talvehtimisalueiden laskennoilla, Itämeren talvikannan arvellaan taantuneen jopa 70 % vajaan 30 vuoden aikana. Öljypäästöjen lisäksi pilkkasiipeä uhkaa ilmastonmuutos, pesimäalueilla nopealla tahdilla lämpenevät keväät voivat vaikuttaa esimerkiksi ravinnon saatavuuteen ja siten pesintöjen onnistumiseen (BirdLife International 2021).

Pilkkasiiven kevätmuutto aikaistui keskimäärin kymmenellä vuorokaudella seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.