Alfågel – Clangula hyemalis

Alli on runsaslukuinen Euraasian, Pohjois-Amerikan ja Grönlannin arktisilla alueilla pesivä sorsalintu. Allin tärkeimmät talvehtimisalueet löytyvät Pohjanmereltä, Itämereltä ja Tyynen valtameren pohjoisosista. Suomessa alli pesii vain Pohjois-Lapin tunturialueilla ja pesimäkanta on noin 1 5000–2 000 parin suuruinen. Lajia tavataan kuitenkin Suomen merialueilla runsaslukuisena läpimuuttajana (BirdLife International 2018, Valkama ym. 2011) ja nykyään merialueillamme talvehtii tuhansia lintuja (Lehikoinen ym. 2017). Allin Itämeren talvikannaksi arvioitiin 1,5 miljoonaa yksilöä vuosina 2007–2009. Runsaslukuisuudestaan huolimatta alli on luokiteltu maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi, koska Itämeren talvikanta on vähentynyt jopa 75 % 1980-luvulta lähtien (Skov ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Alli on Hangon lintuasemalla yleinen läpimuuttaja ja talvehtija. Talvikuukausina alleja tavataan Tulliniemen saaristossa niin pitkään, kuin avoimia vesialueita löytyy. Asemalta käsin havaitut paikalliset allimäärät ovat runsaammillaan toista tuhatta yksilöä. Kevätmuutto alkaa maaliskuulla lintujen kertyessä Suomenlahdelle ja Saaristomerelle, ja kerääntymien määrät saavuttavat huippunsa toukokuun alussa. Kevätmuutto huipentuu toukokuun puolivälissä tuhansien tai kymmenien tuhansien lintujen päivämuuttoihin.

Kesäkuukausina alleja havaitaan Haliaksella harvoin, ja syysmuutto alkaa usein vasta syyskuun loppupuolella. Muutto voimistuu lokakuussa, jolloin aseman etelänpuoleisessa horisontissa voi kiitää pientä merisorsaa kymmenien tuhansien yksilöiden päiväsummina. Syksyisin allit myös kerääntyvät Tulliniemeä ympäröiville matalikoille, jopa yli 30 000 yksilöä kattaviksi lautoiksi. Hangon läntinen saaristo, erityisesti Hankoniemen lounainen matalikkoalue, on myös kansainvälisesti merkittävä allin kerääntymäalue (Metsänen ym. 2016).

Pitkäaikaismuutokset

Allin havaintomäärät Haliaksella ovat runsastuneet merkittävästi seurantajakson aikana. Runsastuminen on ollut voimakkainta loppusyksystä ja alkukeväästä, vastaavasti toukokuun havaintomäärät ovat vähentyneet. Runsastuminen ei ilmeisesti liity kannankehitykseen, vaan taustalla on talvehtimisalueiden ja syysmuuton aikaisten levähdysalueiden painopisteiden muutokset (Aintila & Ellermaa 2018), tätä selittävät sekä ilmastonmuutos että sinisimpukan esiintymisessä tapahtuneet muutokset (Metsänen ym. 2016), jolloin pohjoisella Itämerellä levähtää ja talvehtii entistä enemmän alleja.

Allin kevätmuutto on aikaistunut huomattavasti, keskimäärin kolmella viikolla seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019). Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin.