Praktejder – Somateria spectabilis
- Översikt
- Bilder
- Identifiering
- Biologi
- Taksonomi
- Förekomst
- Prov
- BirdLife Suomi ry., Suomessa tavatut lintulajit, http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/suomessa_tavatut_lintulajit.shtml, 8.3.2015
LÄNK
Kartan visar observationer av denna taxonen, men den får inte användas som en utbredningskarta.
- Totalt rutter
Kartan visar observationer av denna taxonen, men den får inte användas som en utbredningskarta.
Ursprung och helhetsutbredning
Kyhmyhaahka on arktinen merisorsa, jonka pesimäalueet sijaitsevat Euraasian ja Pohjois-Amerikan puuttomalla tundralla. Euraasian pesimäkanta talvehtii pääsääntöisesti Fennoskandian pohjoisilla merialueilla, mutta kyhmyhaahkoja talvehtii myös Pohjanmerellä ja Itämerellä. Suomea lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Vienanmeren itäpuolella (BirdLife International 2020).
Esiintyminen Haliaksella
Suomessa kyhmyhaahkan havaitsee varmimmin keväisestä haahkojen muuttoparvesta ja haahkojen suosimilta kerääntymäalueilta. Haliaksella (ja muualla Suomen merialueilla) kyhmyhaahka on harvalukuinen, mutta jokavuotinen läpimuuttaja. Ensimmäisiä kyhmyhaahkoja voi havaita jo maaliskuun puolivälissä ja perinteisesti paras aika kyhmyhaahkan havaitsemiseen kestää maaliskuun lopusta toukokuun alkuun.
Kevätmuutto kestää pitkälle toukokuulle ja yksittäisiä lintuja havaitaan vielä kesäkuussakin. Syyskaudella kyhmyhaahka on Suomessa harvalukuisempi, Haliakselta onyksi syyskauden havainto lokakuun puolivälistä.
Pitkäaikaismuutokset
Kyhmyhahkan havaintomäärät Haliaksella ovat vähentyneet noin neljänneksellä seurantajakson aikana. Kokonaisuudessaan Suomen havaintomäärät ovat vähentyneet 2000-luvun alusta, jolloin havaittiin noin 60-80-yksilöä vuosittain (Rissanen ym. 2002). 2010-luvulla vuosittaiset yksilömäärät ovat vaihdelleet 30-50 yksilön välillä (Rissanen ym. 2020).
Havaintomäärien vähenemisen taustalla on mahdollisesti talvien leudontuminen, jolloin Itämerellä ja Pohjanmerellä talvehtii entistä vähemmän kyhmyhaahkoja. Ilmeisesti kyhmyhaahkan maailmankanta on myös taantunut (BirdLife International 2020).
Diagrammet visar den tidsmässiga fördelningen av observationer, vilket inte är detsamma som artöverväxt/nedgång.
Följande biotopdata har registrerats för observationer av denna taxon