Skedand – Spatula clypeata

Lapasorsa pesii laajalti Euraasian ja Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Lapasorsa on muuttolintu ja talvehtii pääsääntöisesti pesimäalueiden ulkopuolella, esimerkiksi eteläisessä Aasiassa, Afrikan pohjoisosissa ja Länsi-Euroopassa (BirdLife International 2020). Suomessa lapasorsa pesii lähes koko maassa, rehevillä järvillä, merenlahdilla ja ulkosaariston runsaskasvustoisilla luodoilla. Nykyinen pesimäkanta on arvioitu noin 11 000 parin suuruiseksi (Valkama ym. 2011). Rengastustietojen perusteella lapasorsat muuttavat Suomesta Länsi- ja Lounais-Eurooppaan (Saurola ym. 2013).

Esiintyminen Haliaksella

Lapasorsa on Haliaksella säännöllinen läpimuuttaja. Kevätmuutto alkaa huhtikuun alussa, kevään päämuutto ajoittuu huhtikuun loppuun ja toukokuun alkuun. Keskikesällä lapasorsien liikehdintä on vähäistä, mutta sulkasatoisia koiraita tavataan säännöllisesti kesäaikaan. Lapasorsa on Tulliniemen saaristossa epäsäännöllinen ja harvalukuinen pesimälaji.

Syysmuutto alkaa heinäkuun lopulla ja kestää lokakuun alkuun, yksittäisiä viivyttelijöitä voi havaita vielä lokakuun lopulla. Muuttokausien aikana aseman alueelle voi kerääntyä useiden kymmenien yksilöiden kerääntymiä ja huippumuutot kattavat yli sadan linnun päiväsummia.

Pitkäaikaismuutokset

Lapasorsan havaintomäärät kolminkertaistuivat seurantajakson aikana. Havaintomäärien kehitys ei kuvaa ainakaan Suomen pesimäkannan tilaa, joka voimakkaista vuosien välisistä vaihteluista huolimatta taantunut pitkällä aikavälillä (Laaksonen ym. 2019). Pesimäkannan taantumista selittävät elinympäristömuutokset, kuten kosteikkojen rehevöityminen ja vieraspetojen aiheuttama saalistuspaineen kasvu.

Suomen pesimäkannan taantumisesta huolimatta lapasorsan kokonaiskanta on runsastunut hieman, talvehtimisalueilla tehtyjen laskentojen perusteella (Wetlands International 2020). Haliaksen havaintomäärien kehitystä mahdollisesti selittävät muutokset muuttoreiteissä tai Venäjän pesimäkannan runsastuminen. 

Lapasorsan kevät- ja syysmuuton ajoittumisessa ei ole havaittu merkitseviä muutoksia. Monien pohjoisten vesilintulajien kevätmuutto on aikaistunut ja syysmuutto viivästynyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, kuten esimerkiksi lintuasemilla kerätyt havaintoaineistot osoittavat (Lehikoinen ym. 2019, Lehikoinen & Jaatinen 2012).