Gravand – Tadorna tadorna

Ristisorsa on Suomessa harvalukuinen rannikkoseudun ja saariston pesimälaji. Noin 300 parin pesimäkanta keskittyy Oulun seudulle ja Suupohjan, Ahvenanmaan ja Hangon väliselle saaristovyöhykkeelle. Ristisorsa kaivaa pesäkolon hiekkaan ja pesii myös rakennusten alla. Muualla Euroopassa ristisorsaa tavataan Islannissa, Iso-Britanniassa, paikoin muualla Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Laajin levinneisyysalue ulottuu Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta pitkälle Mongoliaan asti (BirdLife International 2019, Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella ristisorsaa tavataan säännöllisenä läpimuuttajana ja pesijänä alueen saaristossa. Laji on lähimuuttaja ja on talvikausina havaittu aseman alueella pariin kertaan. Ristisorsa on aikainen muuttaja, ensimmäisiä saapujia voi havaita jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Kevätmuutto huipentuu maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa, jonkin verran muuttajia havaitaan vielä melko tasaisesti toukokuun puoliväliin, jonka jälkeen määrät vähenevät. Syysmuutto on huomattavasti vaatimattomampaa, painottuen elokuulle, viimeisiä yksilöitä voi havaita vielä loka-marraskuussa.

Pitkäaikaismuutokset

Ristisorsan havaintomäärät kasvoivat Haliaksella aina 2000-luvun alkuun asti (Lehikoinen ym. 2008) ja 2010-luvulla havaintomäärät ovat selvästi vähentyneet. Saaristolintulaskennat näyttävät samanlaista Suomen pesimäkannan kehitystä, joskin 2010-luvulla runsastuminen on jatkunut aallonpohjan jälkeen (Hario & Rintala 2014). Harvalukuisten lintulajien seurannan mukaan ristisorsan pesimäkanta on pysynyt melko vakaana (Lehtiniemi 2019). Vaikka Itämeren kokonaiskanta on kasvanut vahvasti (mm. HELCOM 2012), Haliaksen aineisto osoittaa, että pesimäkannan kehityksessä voi olla suuria alueellisia vaihteluita. Ristisorsan tilannetta on syytä seurata, jos syystä tai toisesta Suomen pesimäkanta lähtee laskemaan. Ristisorsan on havaittu kärsivän vieraslaji minkin saalistuksesta (Nordström ym. 2002).

Ristisorsan kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin yhdeksällä vuorokaudella seurantajakson aikana. Lintujen kevätmuuton aikaistuminen on merkittävä muutos lintujen vuodenaikaisesiintymisessä ja osoittaa, kuinka nopeasti linnut voivat reagoida ympäristönmuutoksiin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräinen muuttolintu on aikaistanut muuttoaan noin viikolla (Lehikoinen ym. 2019).