Grågås – Anser anser

Merihanhi esiintyy laajalla alueella lähes koko Euraasiassa, pesimäalueiden levittäytyessä Pohjois- ja Länsi-Euroopan rannikoilta Itä-Eurooppaan, levinneisyyden jatkuessa Kazakstanista ja Ural-vuoriston itäpuolelta Tyynen Valtameren rannikolle asti. Eurooppalaiset merihanhet talvehtivat laajalti Länsi-Euroopan ja Välimeren ympäristössä (BirdLife International 2018). Suomessa merihanhien pesimäalueet keskittyvät saaristoon ja rannikolle, ja rannikkoseudun ulkopuolelta pesintöjä tunnetaan vain vähän. Merihanhen nykyinen kannankoko on noin 5 000 – 6 000 paria (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Merihanhea tavataan Hangon lintuasemalla maaliskuun alulta lokakuun loppuun. Laji pesii lintuaseman ympäristössä muutaman parin voimin. Kevämuutto ajoittuu maaliskuun alun ja toukokuun alun väliselle jaksolle, päämuutto käsittää yleensä yli sadan linnun päiväsummia osuen maalis-huhtikuun vaihteeseen. Syysmuutto alkaa usein jo elokuun alussa, määrät kasvavat tasaisesti syyskuun loppua kohti, ja syysmuutto huipentuu syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun useiden satojen lintujen päiväsummina. Yksilömäärät putoavat nopeasti päämuuton jälkeen, ja lokakuun lopussa merihanhi on jo hyvin harvalukuinen.

Pitkäaikaismuutokset

Merihanhien havaintomäärät Haliaksella kaksinkertaistuivat seurantajakson aikana Syysmuuttajamäärät viisinkertaistuivat 1980-luvulta 2000-luvulle (Lehikoinen ym. 2008), jonka jälkeen havaintomäärät ovat vähentyneet hieman. Muuttajamäärien kasvu on mitä ilmeisemmin yhteydessä pesimäkannan kasvuun, sillä saaristolintuseurannan mukaan merihanhen pesimäkanta kolminkertaistui vuosina 1986-2003 (Hario & Rintala 2004) ja kanta on kasvanut vielä 2010-luvun puolella (Below ym. 2019). Runsastuminen johtuu siitä, että merihanhikannat toipuvat edelleen 1900-luvun alkupuolen metsästyksestä, ja kanta alkoi kasvaa jälleen 1950-luvulla rauhoituksen jälkeen (Valkama ym. 2011). Lisäksi talvikuolleisuuden pienentyminen leudompien talvien ansiosta voi olla yhteydessä nykyiseen kannankasvuun. Keväällä muuttajamäärien kasvu on ollut vaatimattomampaa.

Merihanhen kevätmuutto aikaistui yli kahdella viikolla seurantajakson aikana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräisellä eurooppalaisella muuttolinnulla kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin viikolla. Muuton ajoittumisen muutokset johtavat siihen, että lintujen alueellinen ja ajallinen esiintyminen muuttuu. Kevätmuuton ajoittumisen muutoksilla voi olla vaikutusta esimerkiksi pariutumiseen ja poikastuottoon (Lehikoinen ym. 2019).

Merihanhen syysmuutto on puolestaan viivästynyt noin kahdella viikolla. Haliaksen aineistoa on käytetty laajemmin vesilintujen syysmuuttoa tarkastelevissa tutkimuksissa. Riistalajien vuodenaikaisesiintymisen muuttuminen voi vaikuttaa lajien metsästettävyyteen, jolloin vesilintujen metsästettävyys voi kasvaa Pohjois-Euroopassa ja vähentyä Etelä-Euroopassa (Lehikoinen & Jaatinen 2012).