Kyhmyjoutsen pesii laajalla alueella Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Laji on pääasiassa paikkalintu, mutta Pohjois-Euroopan pesimäkannat joutuvat siirtymään etelämmäksi vesistöjen jäätyessä. Suomessa laji pesii meren saaristossa aina Perämeren eteläosiin asti sekä harvalukuisena eteläisen Suomen sisämaassa. Kanta on runsain etelärannikolla (Valkama ym. 2011).

Esiintyminen Haliaksella

Haliaksella kyhmyjoutsen on runsaslukuinen vesilintu, jota tavataan vuoden ympäri. Vain ankarat jäätalvet pakottavat kyhmyjoutsenet poistumaan kokonaan ympäröivästä saaristosta, mutta lintuja voi sinnitellä pitkään kapeissakin jäärailoissa. Kevätmuutto onkin näkyvimmillään jäätalvien jälkeen. Parhaimpina muuttopäivinä voidaan havaita kymmeniä muuttajia ja parin sadan kerääntymät ovat nykyään lähes jokavuotisia.

Kyhmyjoutsenen kevätmuutto tapahtuu aikaisin ja päämuutto ajoittuu normaalisti maaliskuun jälkipuoliskolle, mutta todennäköisesti pesimättömiä lintuja havaitaan muutolla vielä pitkälle huhtikuuhun. Suurimmat kevätkerääntymät nähdään maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa, ennen kuin linnut leviävät saaristoon pesimään. Kevätmuuton ajoituksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 1980-90-luvulta lähtien. Varsinainen syysmuutto käynnistyy myöhään, vasta kun pakkaset saapuvat etelään. Syysmuuton ajoitus riippuu siitä, miten nopeasti talvi saapuu. Syysmuuttoa havaitaan etenkin marras-joulukuussa, mutta sisäsaariston mentyä jäähän, voi Tulliniemen saaristossa viivytellä vielä pitkälle yli kahta sataa kyhmyjoutsenta.

Pitkäaikaismuutokset

Lajin havaintomäärät ovat runsastuneet huomattavasti. Voimakkain runsastuminen tapahtui 1980-luvulta 1990-luvulle (Lehikoinen ym. 2008). Haliaksen ensimmäinen poikuehavainto pesivästä kyhmyjoutsenesta on vuodelta 1986. Vuoden 1989 saaristolintulaskennoissa ei Tulliniemen linnustonsuojelualueelta löytynyt pesiviä pareja, mutta vuonna 2005 pareja oli jo 15 eli laji pesi noin joka neljännellä luodolla (Lehikoinen ym. 2006). Nykyisin ympäröivässä saaristossa pesii parhaina vuosina yli 20 kyhmyjoutsenparia, mutta pesivien parien määrä vaihtelee vuosittain talven ankaruuden mukaan: ankarien talvien jälkeen huomattava osa pareista jättää pesimättä (Hario & Rintala 2011). Pesivien lintujen lisäksi kesäisin ympäröivään saaristoon kerääntyy kymmenien pesimättömien lintujen parvia läpikäymään sulkasatoa. Parhaimpina kesäpäivinä voidaan alueelta laskea yli kolmesataa kyhmyjoutsenta.

Knölsvan – Cygnus olor