Avainlaji

Merimetso vaikuttaa pesimäsaariensa luontoon. Jos saarella kasvaa puita, ne kuolevat ensimmäisenä merimetsojen voimakkaan emäksisen ulosteen vuoksi. Heti tiheän pesimäalueen ulkopuolella viihtyvät typpilannoituksesta hyötyvät kasvit. Vain harva kasvilaji häviää merimetsoluodolta. Monet loppukesän kasvit kukkivat näyttävästi merimetsoluodoilla pesimäkauden jälkeen.

Monet eri lintulajit pesivät merimetsoyhdyskunnissa. Lokkien, tiirojen ja sorsien määriin metrimetso ei ole vaikuttanut, sen sijaan ruokkilintujen määrät, kuten uhanalaisen etelänkiislan määrät ovat runsastuneet merimetsoluodoilla.

Lajien vuorovaikutus

Merimetsosta on tullut merikotkalle tärkeä saalislaji. Merikotkan saalistuksen takia merimetsojen pesimäkannan kasvu on pysähtynyt, lisäksi merimetsoyhdyskunnat vaihtavat herkemmin pesimäpaikkaa. Sen sijaan merimetsolla ei ole havaittu olevan laaja-alaisia vaikutuksia kalakantoihin.

Rehevöityminen

Merimetso on hyötynyt Itämeren rehevöitymisestä. Särkikalat runsastuvat rehevöityneissä vesistöissä, jolloin merimetsoille sopivan ravinnon määrä on runsastunut.

Suojelu auttaa

Merimetson pesimäkanta Suomessa on runsastunut huomattavasti muutaman vuosikymmenen aikana. Voimistuneen vainon takia merimetso hävisi Itämereltä 1900-luvun alussa. Pitkän tauon jälkeen laji palasi Itämerelle ja viimeiseksi Suomen rannikolle, kun ensimmäinen pesivä pari havaittiin vuonna 1996. Kesällä 2016 pesiviä pareja oli rannikollamme jo 25 000, eivätkä pesämäärät ole siitä enää nousseet. Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle.

Tiesitkö tämän?

Nopeasti runsastunut, kalaa syövä ja maisemaa muokkaava lintu aiheuttaa helposti ennakkoluuloja ja konflikteja. Merimetso on osa Itämeren alkuperäislajistoa ja pesinyt Suomessakin todennäköisesti 1700-luvulla. Virheellisesti merimetsoa pidetäänkin joskus ihmisen levittämänä vieraslajina, vaikka se on alkuperäisille asuinsijoilleen palannut laji.

Storskarv – Phalacrocorax carbo