Kirvansukuiset (Stenorrhyncha) ovat pienikokoisia kasvinsyöjähyönteisiä, jotka suotuisissa olosuhteissa esiintyessään voivat lisääntymistapojensa ansiosta esiintyä erittäin runsaina. Kirvansukuiset ovat tunnettuja mutualistisista suhteistaan muurahaisten kanssa, mutta tällaisia suhteita esiintyy vain osalla tämän nivelkärsäisten alalahkon jäsenistä.

Kirvojen päässä on suhteellisen pitkät ja nauhamaiset tuntosarvet, jotka voivat koostua jopa 25 jaokkeesta, mutta jotka voivat olla joskus harvoin surkastuneet. Verkkosilmät ovat yleensä selvästi näkyvissä, vaikka voivat käsittää vain muutaman ommatidin. Pistesilmiä on tavallisesti kaksi tai kolme, ja monilla kirvoilla on lisäksi eräänlaisia lisäsilmiä. Suuosat ovat pistävät ja imevät, mutta ne voivat olla joskus surkastuneet. Suuosat muodostavat nivelikkään imukärsän, joka on levossa pään alla taaksepäin suuntautuneena. Imukärsä sijaitsee etujalkojen välissä lähellä hyönteisen rintaa. Keskiruumiin 1. jaoke (prothorax) on kirvansukuisilla useimmiten pieni muodostaen vain kaulusmaisen muodostuman pään taakse. Keskiruumiin 2. ja 3. jaoke ovat yleensä hyvin kehittyneet kolmannen jaokkeen ollessa suhteellisen pieni. Siipiä on yleensä kaksi paria siipiä, mutta ovat usein siivettömiä tai siivet ovat surkastuneet. Siipipolymorfismi (erot siivissä lajin sisällä yksilöiden ja sukupolvien välillä) ja -dimorfismi (erot siivissä lajin sisällä sukupuolten välillä) on yleistä. Kummatkin siivet ovat yleensä kalvomaiset; etusiivet voivat olla kitinisoituneemmat. Levossa siivet ovat tavallisesti kattolaskuisesti takaruumiin päällä. Siipisuonitus on usein vähäinen ja surkastunut. Kirvansukuisten jalat ovat yleensä hoikat ja yksinkertaiset, mutta voivat olla joskus tukevatkin ja jalat voivat joskus puuttua kokonaan. Jalkojen nilkat ovat 1- tai 2-jaokkeiset. Takaruumiissa ei ole munanasetinta eikä peräsukasia, mutta useilla on parilliset eritysputket takaruumiissa sijaitseville vaharauhasille.

Suomalaiset lajit hyvin pienestä pieneen, useimmat alle 5 mm.

Kirvansukuiset ovat usein vapaana liikkuvia hyönteisiä, mutta joskus paikallaan pysyviä tuntosarvettomia ja jalattomia, vahamaisen eritteen tai kilven alle piiloutuneita, jolloin niitä voi olla vaikea tunnistaa edes hyönteiseksi (esim. kilpikirvat, Coccoidea ja jauhiaisten, Aleyrodoidea tietyt vaiheet).

Toukat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä (mikäli kyseessä laji, jonka aikuiselle yksilölle kehittyy siivet).

Växtlöss – Sternorrhyncha