Lammikkomeduusa ei itse asiassa kuulu varsinaisiin meduusoihin eli liuskameduusoihin (Scyphozoa) kuten Itämeren korvameduusa Aurelia aurita, vaan se on toiseen polttiaiseläinten luokkaan, polyyppieläimiin (Hydrozoa) kuuluva hydromeduusa. Kummassakin luokassa eläinten elämänkiertoon voi kuulua pohjaan kiinnittyneen polyyppivaiheen ja vapaasti uivan meduusavaiheen vuorottelu ja näiden lisäksi toukkavaiheita. Polyyppivaihe lisääntyy suvuttomasti kun taas meduusa tuottaa sukusoluja. Suomessa elävillä muilla, alkuperäisillä polyyppieläinlajeilla, kuten lampipolyypilla (Hydra) ei meduusavaihetta kuitenkaan ole, vaan niillä myös suvullinen lisääntyminen tapahtuu polyypeissa.

Lammikkomeduusan polyyppivaihe on vain millimetrin kokoluokkaa oleva pohjaeläin, joka voi lisääntyä jakautumalla ja myös muodostaa kuivuutta kestäviä lepovaiheita, podokystejä. Lajin leviämistapoja ei tarkkaan tiedetä, mutta se tapahtunee näiden lepovaiheiden avulla. Niiden on arveltu leviävän esimerkiksi vesien koristekasvien ja akvaariokasvien mukana, joita toisinaan päätyy myös luontoon.

Lammikkomeduusan polyyppivaihe voi ilmeisesti säilyä ja lisääntyä kotilammessaan vuosikausia pelkästään pohjaeläimenä. Suotuisten olosuhteiden tullen polyypit joskus sitten tuottavat suuren määrän uivia meduusoita, koiraita ja naaraita, jotka kutevat tuottaakseen suvullisesti jälkeläisiä. Yksittäisissä vieraslajipopulaatioissa esiintyy kuitenkin yleensä vain yhtä sukupuolta, eikä hedelmöittymistä siksi käytännössä tapahdu. Lisääntymisen kannalta meduusavaihe on tällöin turha, ja populaatio jatkaa elämäänsä joko koiras- tai naaraskloonina tai klooneina. Tilanne viittaa siihen, että tulokaspopulaatio on alun perin syntynyt vain yhden tai muutaman samaa sukupuolta olleen perustajayksilön levittäytymisen tuloksena.

Äkilliset, ennustamattomat massaesiintymiset ovat luonteenomaisia lammikkomeduusoille. Meduusaparveilut ajoittuvat lämpimiin loppukesiin, ja niitä voi seurata useita meduusattomia vuosia.

Sötvattensmanet – Craspedacusta sowerbii