Mantokuoriaiset – Scolytus

Hollanninjalavataudin aiheuttaja Ophiostoma ulmi kulkeutui Euroopaan 1910-luvulla. Hollanninjalavatauti kulkeutui Euroopasta Pohjois-Amerikkaan puutavarassa olleiden hyönteisten mukana 1920-luvulla. Myöhemmin 1940-luvulla tauti palasi entistä ärhäkämpänä Amerikasta Eurooppaan. Ensimmäisen lievemmän taudin ja epidemian aiheuttaja oli Ophiostoma ulmi, mutta seuraavan epidemian pääasiallisin syy oli todennäköisesti ärhäkämpi sieni, joka vähitellen syrjäytti O. ulmin. Tämä uusi sieni, Ophiostoma novo-ulmi kuvattiin omana lajinaan 1991. 

 

Myöhemmin havaittiin, että O. novo-ulmista esiintyy kaksi erilaista alalajia O. novo-ulmi subsp. novo-ulmi ja O. novo-ulmi subsp. americana. Euroopassa ja Euraasiassa tavataan molempia alalajeja. Lajien ja alalajien on voitu osoittaa risteytyvän edelleen keskenään, joten taudinaiheuttajat voivat olla geneettisesti hyvin monimuotoisia Euroopassa, kun sen sijaan Pohjois-Amerikassa, jossa O. novo-ulmi subsp. americana on vallitseva taudinaiheuttaja, geneettinen vaihtelu on niukempaa.

 

Suomesta tautia on löydetty satunnaisesti 1960-luvulla, mutta tehokkaat hävitystoimenpiteet ja vektorihyönteisten puuttuminen ovat estäneet taudin vakiintumisen. Ilmaston lämmetessä tilanne saattaa kuitenkin muuttua, koska S. laevis -kaarnakuoriaista tavataan Viron pohjois-rannikolla ja Tukholman seudulla. Norjassa ja Ruotsissa tauti on saanut suppeilla alueilla jalansijan.