Itiöemä oranssinkeltainen ja renkaallinen lehtikuusten seurassa kasvava tatti.

Lakki 3–12 cm leveä, väri vaihtelee keltaisesta oranssikeltaiseen. Lakin pintakelmu on tahmea, kosteana limainen ja kuivanakin kiiltävä. Pillistö on nuorena suojuksen peittämä, väriltään rikinkeltainen ja muuttuu kosketuskohdista violetinruskeaksi. Lakin kalvomainen suojus irtoaa vanhemmiten lakin reunasta ja jää renkaaksi jalkaan. Jalka 3–10 cm pitkä, rakenteeltaan kova sekä muodoltaan solakka ja tyveä kohti paksuuntuva. Jalka on väriltään keltaisen ruskea. Malto on keltaista ja melko pehmeää. Haju heikko. Maku mieto.

Lehtikuusentatti kasvaa yleisenä koko Suomen metsissä, pihoissa sekä puistoissa lehtikuusten sekä douglaskuusten seuralaisena. Satoaika on heinäkuusta lokakuuhun. Lehtikuusentatit kannattaa poimia nuorena, jolloin ne ovat vielä kiinteitä ja toukattomia.

Näköislaji: turjantatti (Suillus clintonianus), joka kasvaa myös lehtikuusten seuralaisena ja on hyvä ruokasieni. Turjantatin voi tunnistaa lehtikuusentatista sen tummanpuna ruskeamman lakin värin avulla.

Muuta: Tahmea pintakelmu kannattaa nylkeä pois. Se käy helposti vetämällä veitsellä pintakelmun reunasta. Lehtikuusentattia voidaan käyttää värjäykseen, jolloin siitä saadaan keltaista, oranssia sekä vihreää väriä.

Lehtikuusentatti – Suillus grevillei