Kultaheltta – Chrysomphalina chrysophylla
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Itiöemä suppilomainen, kullankeltahelttainen, lahopuulla tai kannoissa. Lakki 2–6 cm, navallisesti kupera – suppilomainen, usein keskeltä navallinen, pienisuomuinen, reunalta vanhemmiten aaltoinen, kosteusmuuntuva, heikosti läpisäteinen, vihertävän kellanruskea – tummanruskea. Heltat melko harvassa, johteiset, usein väliharjuiset, kullankeltaiset – oranssinkeltaiset, iän myötä haalistuvat. Jalka 3–5 cm pitkä, 3–5 mm paksu, sileä, usein litteä, ontto, kellanruskea. Malto vihertävän keltaista, maltokerros ohut. Haju heikko. Maku mieto. Itiöpöly vaaleankeltaista. Ekologia:Vanhoissa lehtomaisissa kangasmetsissä. Kasvaa muutamien itiöemien ryhminä pitkälle lahonneilla havupuun kannoilla tai rungoilla. Melko harvinainen. Syksyllä.
Mikroskopia: Itiöt soikeita – mantelinmuotoisia, sileitä, ohutseinäisiä, inamyloideja, 9,1–10,0–11,2 × 4,9–5,1–6,0 µm, Q = 1,8–1,88–2,0. Sinkilätön.
Kuvaustekstin laatijat:
Tea von Bonsdorff
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kultaheltta (suomi)
- gullnavling (ruotsi)
- 2019
- 2010
- 2000
- Tuula Niskanen
- Tea von Bonsdorff
- Sienet ja jäkälät
- Suursienet
- Helttasienet