Kultaheltta Chrysomphalina chrysophylla

Yleiskuvaus

Itiöemä suppilomainen, kullankeltahelttainen, lahopuulla tai kannoissa. Lakki 2–6 cm, navallisesti kupera – suppilomainen, usein keskeltä navallinen, pienisuomuinen, reunalta vanhemmiten aaltoinen, kosteusmuuntuva, heikosti läpisäteinen, vihertävän kellanruskea – tummanruskea. Heltat melko harvassa, johteiset, usein väliharjuiset, kullankeltaiset – oranssinkeltaiset, iän myötä haalistuvat. Jalka 3–5 cm pitkä, 3–5 mm paksu, sileä, usein litteä, ontto, kellanruskea. Malto vihertävän keltaista, maltokerros ohut. Haju heikko. Maku mieto. Itiöpöly vaaleankeltaista. Ekologia:Vanhoissa lehtomaisissa kangasmetsissä. Kasvaa muutamien itiöemien ryhminä pitkälle lahonneilla havupuun kannoilla tai rungoilla. Melko harvinainen. Syksyllä.

Mikroskopia: Itiöt soikeita – mantelinmuotoisia, sileitä, ohutseinäisiä, inamyloideja, 9,1–10,0–11,2 × 4,9–5,1–6,0 µm, Q = 1,8–1,88–2,0. Sinkilätön. 

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Tea von Bonsdorff   

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Chrysomphalina chrysophylla
Auktorit
(Fr. : Fr.) Clémençon
Yleiskieliset nimet
  • kultaheltta (suomi)
  • gullnavling (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.73076
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Hallinnolliset lajitiedot
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
  • 2000
Asiantuntijat
  • Tuula Niskanen
  • Tea von Bonsdorff
DNA-viivakoodisekvenssit
Chrysomphalina chrysophylla
6 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Sienet ja jäkälät
  • Suursienet
  • Helttasienet