Itiöemä kokonaan valkoinen, usein hontelo

Lakki 5–10 cm leveä, tahmeapintainen tai limainen, rakenne pehmenee nopeasti tatin ikääntyessä. Väri vaihtelee kermanvalkoisesta valkoiseen, vanhemmiten lakki alkaa sinertää. Pillistö on harmaanvalkoinen, vanhemmiten pehmentynyt ja ulospäin pullistunut. Jalka 5–15 cm pitkä ja muodoltaan solakka. Jalka kuin myös jalan nukkatupsut ovat valkoisia. Malto on nopeasti pehmenevää, väriltään valkoista ja jalan tyvestä sinivihertävää. Haju miellyttävä, heikko. Maku mieto.

Valkolehmäntatti kasvaa yleisenä koko Suomessa soiden laidoilla, rannoilla ja soistuneissa metsissä, usein koivun seurassa. Satoaika on heinäkuusta syyskuuhun.

Näköislaji Harmolehmäntatti (Leccinum schistophilum) kasvaa yleisenä samanlaisilla paikoilla kuin valkolehmäntatti, mutta sen lakki on selvästi valkolehmäntattia ruskeampi.

Käyttö Muiden lehmän- ja punikkitattien tavoin kypsennettävä kunnolla tai aiheuttaa vatsanväänteitä ja pahimmillaan oksentamista. Tämä menee kyllä ohi, eikä aiheuta vaarallista myrkytystä.

Muuta Koska valkolehmäntatti pehmenee nopeasti, se on ruokakelpoinen vain nuorena. Valkolehmäntatti, kuten muutkin lehmäntatit, on kypsennettävä hyvin, eikä niiden säilömistä vanhana ja pehmeänä suositella.

Valkolehmäntatti – Leccinum holopus