Itiöemä pienehkö ja piparkakunruskea.

Lakki on tasaisen ruskea, vyöhykkeetön ja pinnaltaan kuiva ja sileä. Se on aluksi kupera, vanhana laakea ja usein keskeltä kuopalla, lakin keskellä on usein terävä nipukka. Heltat ovat melko tiheässä, kellertävän tai ruskehtavan valkoiset. Jalka on lakkia vaaleampi ja vanhemmiten ontto. Malto on valkeaa. Maitiaisneste on valkoista. Haju on heikko. Maku on polttavan kirpeä.

Tyypillinen karujen mäntykankaiden sieni, mutta kasvaa lisäksi monentyyppisissä metsissä kuten tuoreissa kangasmetsissä, kalliometsissä ja rämeillä, tunturikoivikoissa ja –paljakalla. Hyvin yleinen koko Suomessa. Satoaika heinäkuusta lokakuulle.

Näköislajit: Meillä kasvaa useita pienehköjä ja keskikokoisia ruskehtavia rouskuja, mutta vain lakritsirousku (L. helvus) voi aiheuttaa syötynä vatsanväänteitä. Se on kuitenkin selkeästi kangasrouskua suurempi ja vaaleampi, sillä on selvä sikurin tai curryn tuoksu ja sen maitiaisneste on vesikirkasta. Muut ruskeat rouskut voi hyvin käyttää ruuaksi kangasrouskujen seassa. Männiköissä kasvava kangaspalsamirousku (L. mammosus) tuoksuu kuivahtaessaan kookoshiutaleille. Sieni on lisäksi selvästi kangasrouskua harmaampi ja sen lakissa ei yleensä ole nipukkaa. Kangasrouskua muistuttava sikurirousku (L. camphoratus) kasvaa selvästi kosteammilla paikoilla. Sieni on helppo tuntea voimakkaasta sikurin tai curryn hajusta, joka tuntuu parhaiten hieman kuivahtaneissa itiöemissä. Sieni on mietona sekä aromikkaana tutustumisen arvoinen ruokasieni. Sikurirousku kasvaa Etelä-Suomessa yleisenä lehtomaisissa ja tuoreissa kuusikoissa, mutta harvinaistuu kohti pohjoista. Muita kosteiden tai tuoreiden paikkojen rouskulajeja ovat mm. suklaarousku (L. moseri), rutarousku (L. lacunarum), pikkurousku (L. thejogalus), rahkarousku ( L. sphagneti) ja maksarousku (L. badiosanguineus).

Kangasrousku – Lactarius rufus

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet