Itiöemä keskikokoinen ja vihertälakkinen, jalka ja heltat ovat usein ruskealaikkuiset.

Lakki on kellan-, oliivin-, harmaan-, sinertävän tai ruohonvihreä, yleensä keskeltä tummin. Vanhemmiten lakki haalistuu reunasta alkaen, lopulta jopa aivan valkeaksi. Aluksi kupera lakki laakenee vanhemmiten ja on lopulta keskeltä matalasti kuopalla. Heltat ovat tiheässä, aluksi valkeat, myöhemmin kermankellertävät ja ruskealaikkuisiksi muuttuvat. Jalka on tasapaksu tai tyveen kapeneva, valkoinen, kosketeltaessa ruskettuva. Malto on valkeaa, vahingoittuneista kohdista ruskealaikkuista. Itiöpöly on kermanväristä. Haju on heikko. Maku on mieto, paitsi heltoista kirpeä.

Koivuhapero kasvaa ruohoisilla paikoilla koivikoissa, lehdoissa, sekametsissä, kuusikoissa, pihoilla ja puistoissa, usein polkujen varsilla yleisenä koko Suomessa. Koivuhaperoita on useita lajeja ja lajien selvitystyö on vielä kesken. Satoaika kesäkuusta lokakuulle.

Näköislajit: Vihreälakkinen vihersillihapero (R. eleaodes) kasvaa samanlaisilla paikoilla ja ruskettuu kosketuskohdista. Sillihaperoiden tapaan vihersillihapero tuoksuu kuitenkin voimakkaasti sillille, varsinkin hieman kuivuessaan ja sen lakin pinta on himmeä.

Koivuhapero – Russula aeruginea