Itiöemä on pienehkö ja tummahkon punaruskea helttasieni. Haju on kuivahtaneena voimakkaan sikurimainen.

Lakki on himmeän tummahkon punaruskea, aluksi kupera, vanhana laakean kovera ja usein nipukallinen. Heltat ovat tiheässä ja aluksi vaalean rusehtavia, myöhemmin tummempia. Jalka on solakka ja tasapaksu. Yleensä lakkia tummemman punaruskeassa jalassa on harmaanviolettia vivahdetta. Malto on vaaleanruskeaa. Maitiaisneste on valkoista. Haju on sikurin tai curryn tuoksua muistuttava. Tuoreena sienen haju voi olla vielä heikko, mutta hieman kuivahtaessaan sieni alkaa tuoksua voimakkaasti. Maku on mieto.

Sikurirousku kasvaa lehdoissa ja lehtomaisissa kuusikoissa, saaristossa myös koivikoissa ja männiköissä. Laji on yleinen Etelä-Suomessa. Satoaika elokuulta syyskuulle.

Näköislajit: Meillä kasvaa useita pienehköjä ja keskikokoisia ruskehtavia rouskuja, mutta vain lakritsirousku (L. helvus) voi aiheuttaa syötynä vatsanväänteitä. Se on kuitenkin selkeästi muita ruskeita rouskuja suurempi ja vaaleampi, sillä on selvä sikurin tai curryn tuoksu ja sen maitiaisneste on vesikirkasta. Erotuksena kaikista seuraavista lajeista sikurirouskulla on selvästi kaikkein tummimmat heltat ja kuivahtaneena voimakas sikurin tuoksu. Kangasrousku (L. rufus) eroaa lisäksi polttavan kirpeän makunsa ja usein kuivemman ja karumman kasvupaikan avulla. Myös kuivemmissa männiköissä kasvava kangaspalsamirousku (L. mammosus) tuoksuu kuivahtaessaan kookoshiutaleille. Sieni on lisäksi selvästi sikurirouskua harmaampi. Pikkurousku (L. thejogalus) on sikurirouskua selvästi vaaleampi ja kellertävämmän sävyinen. Muita kosteiden tai tuoreiden paikkojen rouskulajeja ovat mm. suklaarousku (L. moseri), rutarousku (L. lacunarum), rahkarousku (L. sphagneti) ja maksarousku (L. badiosanguineus).

Sikurirousku (curryriska) – Lactarius camphoratus