Itiöemä pieni, hietalakkimainen, karvaanmakuinen, lahopuulla. Lakki 1–2,2 cm, kupera, laakeneva, huopainen – pienisuomuinen, kosteusmuuntuva, reunasta heikosti läpisäteinen, vaaleanruskea – kellanruskea – punaruskea. Heltat kolotyviset, harmaanruskeat – kellanruskeat. Jalka 3–6 cm pitkä, 1–2 mm paksu, nuorena kokonaan, myöhemmin vain latvasta valkojauheinen, kellanruskea, tyvestä tummempi, suojusjäte jalassa säikeinä, ei rengasta. Malto melko paksu muihin nääpiköihin verrattuna. Maku selvästi karvas. Itiöpöly ruskeaa.

Näköislajit: Muistuttaa hietalakkeja (Flammulaster spp.), joiden itiöt ovat sileitä.

Ekologia: Vanhoissa kosteissa kuusivaltaisissa metsissä, lähteiköissä, pitkälle lahonneella puulla, yleensä lehtipuulla (tervaleppä, koivu). Pohjoispainotteinen, Etelä-Suomessa hyvin harvinainen. Elo–syyskuussa.

Indikoi vanhan metsän tasaisen kosteaa pienilmastoa.

Muuta: Kirjallisuudessa ilmoitettu löytöjä myös havupuilta (kuusi, lehtikuusi). Koko Euroopassa harvinainen. Suomesta tunnetaan muun muassa: Urho Kekkosen kansallispuisto Sodankylässä, Ryövärinkuoppa Juupajoella ja Hirvijärvi Pieksämäellä.

Salonääpikkä – Galerina pruinatipes

Ei kuvaa