Isohapero – Russula paludosa

Isohapero on kookas omenanpunainen hapero, jolla on usein punahäivettä jalassa sekä helttojen terässä lähellä lakin reunaa.

Hyvin yleinen koko Suomessa (LC).

LAKKI on väriltään vaihteleva, heleän omenanpunaisesta tumman violetinverenpunaiseen, jopa aprikoosinpunaiseen, vanhemmiten usein lakin keskustasta kellertävä. Sadesäällä lakin väri haalistuu, joskus jopa aivan valkoiseksi. Aluksi kupera lakki laakenee vanhemmiten ja on lopulta keskeltä kuopalla. Tahmea lakki on hieman kiiltävä. HELTAT ovat valkoiset tai kellertävän valkoiset ja usein lakin reunassa terästään punertavat. JALKA on tasapaksu, vankka ja pitkä. Valkeassa jalassa on yleensä punahäivettä. MALTO on valkoista ja haurasta. HAJU on heikko. MAKU on mieto tai hieman kirpeä.

Itiöt ovat 8–12 x 7–10 um, melkein pallomaisia, pintakuvio on nystyinen ja epäselvästi verkkomainen, amyloidi.

Kasvaa karuissa kangasmetsissä, rämeillä, sammaleisissa korpimetsissä, tunturikoivikoissa heinäkuusta syyskuulle.

Havupuiden ja koivujen mykorritsasieni.

Kauppasienilaji. Isohapero on ruokaisa ja runsassatoinen sieni, joka kasvattaa satoa jo keskikesästä lähtien. Valitettavan usein sienet ovat kuitenkin toukkaisia. Sieni ei tarvitse esikäsittelyä ja sienet voi säilöä pakastamalla tai viipaleina kuivaamalla. Lakin pintakelmun väri voi vesiliukoisena värjätä ruuan vaaleanpunaiseksi. --- Muita samankaltaisia lajeja: PUNAJALKAHAPERO (R. rhodopus) kasvaa samanlaisilla paikoilla yleisenä lähes koko maassa. Sen erottaa isohaperosta parhaiten maistamalla – punajalkahapero on tuoreena selvästi kirpeä. KOIVUNLEHTOHAPERO (R. intermedia) muistuttaa paljolti isohaperoa, mutta kasvaa keskimäärin rehevimmillä paikoilla. Lisäksi koivunlehtohaperolla ei ole jalassa eikä helttojen terissä punaa ja maultaan se on kirpeä. Sekä punajalkahaperon että koivunlehtohaperon kirpeys lähtee keittämällä, mutta voi miettiä kannattaako vaivaa nähdä, kun on olemassa useita, esikäsittelyä tarvitsemattomia, satoisia haperolajeja. Myös LEHTOVIINIHAPERO (R. pubescens) muistuttaa isohaperoa, mutta punan puuttumisen lisäksi lehtoviinihapero harmaantuu vanhemmiten ja vahingoittuessaan. Lehtoviinihapero on hyvä ruokasieni. Lisäksi Suomessa kasvaa useita pieniä, heleän punaisia haperoita, jotka ovat kirpeitä eivätkä siten syötäviä. Mitkään niistä eivät kuitenkaan kasva isohaperon suuruiseksi. Lisäksi kaikki haperot ovat myrkyttömiä, joten punaisen haperon syömäkelpoisuuden voi aina tarkistaa maistamalla olettaen että pystyy erottamaan haperot muista sienistä.