Itiöemä on keskikokoinen ja vaalean punaruskea, lakin reuna on karvainen.

Lakki on aluksi kupera, myöhemmin navallinen ja lopulta suppilomainen. Lakin väritys on nuorena vaaleanpunertava, vanhemmiten kellertävän punaruskea. Lakki on vyöhykkeinen ja etenkin nuorena karvainen, tahmea. Lakin reuna on pitkään sisäänkiertynyt ja nuorena tiheästi pitkäkarvainen, myöhemmin kaljuuntuva. Heltat ovat melko tiheässä, kellanvalkeat tai hieman punertavat. Jalka on ontto, tasapaksu, vaalean kellanpunertava, heikosti kuoppatäpläinen. Malto on haurasta, valkoista tai punertavaan vivahtavaa. Maitiaisneste on valkoista, usein runsasta ja polttavan kirpeää. Maku on polttavan kirpeä.

Karvarousku kasvaa lehti- ja sekametsissä, korvissa ja tunturikoivikoissa sekä esimerkiksi teiden varsilla yleisenä koko maassa. Satoaika elo- ja syyskuussa.

Näköislajit: Villakarvarousku (Lactarius pubescens) ja valkokarvarousku (L. scoticus) muistuttavat karvarouskua. Villakarvarouskun lakki on vaaleampi, lähes vyöhykkeetön ja reuna on niukemmin karvainen. Heltat ovat selvästi tiheämmät kuin karvarouskulla. Villakarvarousku on kalkinsuosija ja kasvaa lehti ja sekametsissä, teiden varsilla, pihoilla ja joutomailla yleisehkönä koko maassa. Valkokarvarousku on karvarouskua ja villakarvarouskua hennompi, lakki on kermanvalkoinen, keskeltä ruskehtava ja nukkareunainen. Valkokarvarousku kasvaa kosteilla paikoilla, esimerkiksi letoilla ja joskus nurmikoilla yleisehkönä koko maassa. Myös se on kalkinsuosija. Soilla ja tunturikankailla harvinaisehkona kasvava pohjankarvarousku (L. torminosulus) muistuttaa myös karvarouskua, mutta se on hennompi, lakki on vähemmän karvainen ja hieman enemmän kellansävyinen. Kaikkia lajeja voidaan käyttää syötäväksi karvarouskun tavoin.

Karvarousku – Lactarius torminosus