Itiöemä kaunis, hohtavan punaruskea.

Lakki 10–25 cm leveä, kuivapintainen ja himmeä, väri vaihtelee oranssinpunaisesta tummanpunaruskeaan. Nuoren tatin pintakelmu ulottuu lakin reunan yli pillistön puolelle. Pillistö on aluksi kermanvalkoinen mutta tummuu hiukan iän myötä. Jalka 5–18 cm pitkä, muodoltaan useimmiten keskeltä paksuin, joskus harvoin myös tyveä kohti paksuuntuva. Jalka on pohjaväriltään valkoinen punaruskeilla nukkatupsuilla. Malto on valkoista ja kiinteää, leikkauskohdasta hitaasti punaisen sävyn kautta tummuvaa. Haju miellyttävä, mutta heikko. Maku mieto.

Lehtopunikkitatti kasvaa yleisenä niin lehdoissa, haavikoissa kuin myös sekametsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Lajia tavataan Rovaniemen korkeudelle saakka. Satoaika on elokuusta syyskuuhun, mutta saattaa kestää jopa marraskuulle asti.

Näköislajit muut punikkitatit.

Käyttö Lehmän- ja muiden punikkitattien tavoin kypsennettävä kunnolla tai aiheuttaa vatsanväänteitä ja pahimmillaan oksentamista. Tämä menee kyllä ohi, eikä aiheuta vaarallista myrkytystä.

Muuta: Lehtopunikkitatti on haavan juurisieni.

Lehtopunikkitatti – Leccinum populinum

Ei kuvaa