Koskikorennot – Plecoptera

Koskikorennot ovat keskikokoisia, toukkana akvaattisia ja aikuisena terrestrisiä hyönteisiä, joiden ruumis on pehmeä ja litteähkö.

Koskikorentojen päässä on suurehkot ja ulkonevat verkkosilmät, kaksi tai kolme pistesilmää, pitkät, rihmamaiset ja hennot, jopa 80-jaokkeiset tuntosarvet sekä purevat suuosat, jotka voivat olla surkastuneet. Niiden keskiruumiin ensimmäinen jaoke (prothorax) on neliömäinen ja kaksi jälkimmäistä (meso- ja metathorax) ovat samanlaisia. Keskiruumiissa on yleensä kaksi paria kalvomaisia siipiä, mutta koskikorennot voivat olla siivettömiä tai siivet voivat olla surkastuneet. Takasiivet ovat yleensä suuremmat ja leveämmät kuin etusiivet. Siivet ovat lepoasennossa usein taitettuina vaakalaskuisesti takaruumiin päällä ja ne ovat tyvestään selvästi erillään, ilman siipikytkentämekanismia. Koskikorentojen takaruumiin kärjessä on usein kaksi pitkää siimamaista perälisäkettä ja perälisäkkeiden lisäksi paraproktit ja epiprokti, joita koiras käyttää apuna parittelussa.

Ruumiin pituus ilman perälisäkkeitä suomalaisilla lajeilla 5-18 mm, maailmalla 3-48 mm. Maksimisiipiväli maailmalla on 100 mm.

Toukat muistuttavat paljon siivettömiä aikuisia. Jalalliset toukat ovat litteitä ja leveitä, niillä on pitkähköt rihmamaiset tuntosarvet, kaksi peräsukasta ja niiden kidukset ovat sulkamaisia tai rihmamaisina tupsuina, tai ulkoisia kiduksia ei ole ollenkaan. Kidukset sijaitsevat takaruumiin vatsapuolella, peräaukon lähellä tai peräaukossa, suuosissa, niskassa tai keskiruumiissa. Siipiaihiot erottuvat viimeisillä toukkavaiheilla selvästi. Suuosat ovat purevat.

Parittelu tapahtuu maassa tai kasvillisuudessa, yleensä päivällä. Jotkin lajit värisyttävät takaruumiillaan alustaansa ennen parittelua, kenties houkutellakseen kumppania. Naaraat laskevat munansa veteen ja jotkin lajit sukeltavat muniakseen.

Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheiden lukumäärä voi olla suurikokoisilla lajeilla jopa 33, mutta yleisesti määrä ilmeisesti huomattavasti vähempi.

Suomessa lajien toukkakehitys on yksivuotinen, ulkomaisilla lajeilla toukkavaihe voi olla monivuotinen. Täysikasvuiset toukat kiipeävät maalle ennen aikuistumista ja voivat aikuistua melkein milloin tahansa sulan veden aikaan, mutta monilla lajeilla on kuitenkin selvä kausi.

Aikuisten elinaika on vain kahdesta kolmeen viikkoon.

Talvehtiminen tapahtuu munana tai toukkana.

Toukkien ravintona useimmiten levät ja sammalet, mutta jotkin lajit myös petoja ja syövät muita hyönteisiä. 

Aikuiset eivät yleensä surkastuneiden suuosien takia syö lainkaan, mutta jotkin lajit syövät leviä kivien pinnoilta tai siitepölyä kukilta.

Toukat akvaattisia ja elävät useimmiten vain virtaavassa tai runsashappisessa vedessä. 

Aikuisia tavataan vesistöjen läheisyydestä.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tunnettu: toukat ovat tärkeää ravintoa lohikaloille ja ne ovat myös herkkiä veden epäpuhtauksille, jonka ansiosta ne ovat hyviä bioindikaattoreita veden laadulle.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Krogerus, H. (toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. — Weilin+Göös. 344 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.