Kärsäkorennot – Mecoptera

Kärsäkorennot (Mecoptera) ovat hyvin pienestä pienehköön olevia, ruumiiltaan pitkänomaisia ja lieriömäisiä hyönteisiä, joiden naama on kärsämäinen.

Kärsäkorentojen pään etuosa on pitkä ja muodoltaan, kuten todettu, kärsämäinen. Päässä on rihmamaiset tuntosarvet, jotka ovat yleensä yli puolet ruumiin pituudesta; suuret, ulkonevat verkkosilmät ja kolme pistesilmää, sekä purevat suuosat, jotka osoittavat alaspäin. Keskiruumiin 1. jaoke on pieni, 2. ja 3. jaeokkeen ollessa suuria ja samankokoisia. Kärsäkorennoilla on tavallisesti kaksi paria siipiä, mutta ne voivat olla siivettömiä tai siivet voivat olla surkastuneet. Siivet ovat samanakokoiset ja -muotoiset, kapeat ja suhteellisen pitkät. Levossa ne ovat vaakalaskuisesti ruumiin sivuilla taaksepäin osoittaen. Siipisuonitus on pitkänomainen ja siivissä on usein vaihtelevan kokoisia tummia täpliä tai vöitä. Jalat ovat hoikat. Joillakin kärsäkorentolajeilla (skorpionikorennot, Panorpidae) koiraiden peräpään lisääntymiselimet ovat pullistuneet ja usein skorpionimaisesti ylös- ja eteenpäin taivutettuina. Naarailla on suippomainen munanasetin. Perälisäkkeet ovat lyhyet, 1- tai 2-jaokkeiset.

Suomalaisten lajien ruumiin pituus 3-35 mm.

Suomen suurin kärsäkorento, hyvin harvinainen, kaakkoinen laji kaakonskorpionikorento, Panorpa hybrida, on ruumiiltaan 30–35 mm pitkä.

Toukat eruciformeja tai scarabaeiformeja. Niillä on sklerotisoitunut pääkapseli, purevat suuosat ja verkkosilmät sekä usein kahdeksan paria vatsajalkoja rintajalkojen lisäksi. 

Joillain lajeilla koiraat antavat, hyönteismaailmassa poikkeuksellisesti, naaraalle erittämäänsä ravinnepitoista sylkeä tai kuolleita hyönteisiä kosiolahjaksi.

Naaras munii munansa maaperään.

Muodonvaihdos on täydellinen. Toukka poikkeaa suuresti aikuisesta, ja toukka- ja aikuisvaiheen välillä on lepovaihe, kotelo (pupa). Toukkavaiheita on yleensä neljä. Yksilölle kehittyy siivet vasta kotelovaiheessa ja ne suoristuvat kotelosta kuoriuduttua.

Toukat eruciformeja tai scarabaeiformeja. Kotelotyyppi on irtokotelo. Koteloituminen ilman kotelokehtoa maahan tai karikkeeseen. Kotelo on leuallinen.

Talvehtiminen useimmiten kotelona, yhdellä lajilla (lumikorento, Boreus westwoodi) aikuiset aktiivisia erityisesti talvella.

Ravintona muut hyönteiset, selkärangattomat, mesi, kasvit tai lahoava kasviaines ja muu eloperäinen materiaali, kuten ulosteet ja raadot. Maaperässä ja karikkeessa elävät toukat syövät ilmeisesti muita selkärangattomia ja hajonnutta kasviainesta, tai sammalia. Aikuiset lajista riippuen raadonsyöjiä ja medenjuojia, tai sammalensyöjiä.

Skorpionimaisesta peräpäästään huolimatta vaarattomia ihmiselle.

Lentävät melko heikosti ja usein vain lyhyitä pyrähdyksiä.

Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä, yksi laji esiintyy myös talvisaikaan hangella.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tuntematon.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

McGavin, G. C. 2001: Essential Entomology. — Oxford University Press. 318 s.

Resh, V. H., & Cardé, R. T. (toim.). 2009: Encyclopedia of insects. — Academic Press. 1168 s.

Rintala,T., Alroth, P. & Kumpulainen, T. 2014: Suomen verkkosiipiset. — Hyönteistarvike TIBIALE Oy. 184 s.