Pihtihäntäiset (Dermaptera) ovat pieniä, pitkänomaisia ja hieman litistyneitä hyönteisiä, joiden tunnusomaisin piirre on niiden takaruumiin pihtimäiset perälisäkkeet. Väritykseltään suomalaiset lajit ovat rusehtavia.

Pihtihäntäisten leveässä ja litistyneessä päässä on verkkosilmät, pistesilmiä ei ole, tuntosarvet ovat pitkät, rihmamaiset ja monijaokkeiset, ja suuosat purevat. Pihtihäntäisten keskiruumiin etuselkä (pronotum) on neliömäinen. Suomalaisilla lajeilla on kaksi pari siipiä (ulkomaisilla lajeilla siivet voivat puuttua). Etusiivet ovat lyhyet ja jäykät peitinsiivet, joissa ei ole suonitusta, ja jotka ulottuvat vain takaruumiin etupään ylle. Ohutta ihokerrosta muistuttavat takasiivet ovat laskostettuina etusiipien alle ja avattuina ne ovat puolikuun muotoiset. Pihtihäntäisten takaruumis on taipuisa, pitkänmallinen ja teleskooppimainen: selkäkilvet (terga) ovat osittain päällekkäisiä. Jalat ovat lyhyehköt. Takaruumiin kärjessä, kuten edellä todettu, on jäykät, pihtimäiset perälisäkkeet. Koiraiden pihdit ovat käyrät ja naarailla ne ovat suorahkot.

Maailmalla pihtihäntäisten ruumiin koko vaihtelee 5-54 mm välillä. Suomessa ruumiin pituus 4-15 mm.

Suomen suurin pihtihäntä on isopihtihäntä (Forticula auriculata), jonka ruumis on 10-15 mm pituinen.

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Toukkien tuntosarvet ovat lyhyemmät ja pihdit pienemmät ja hennommat kuin aikuisilla.

Pihtihäntäiset – Dermaptera

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet