Siimahäntäiset (Archaeognatha) ovat pieniä, pitkulaisia ja lieriömäisiä, väritykseltään rusehtavia tai kellertäviä, usein kirjavasti kuvioituja hyönteisiä. Tämän varhain kehittyneen hyönteislahkon edustajilla ruumis on suomujen peittämä ja se kapenee taaksepäin.

Siimahäntäisten alaspäin osoittavassa päässä on pitkät, monijaokkeiset ja rihmamaiset tuntosarvet, isot verkkosilmät, jotka koskettavat toisiaan pään yläosassa sekä kolme pistesilmää, joista kaksi on sivuilla sijaitsevaa ja yksi eteenpäin suuntautunut. Niiden suuosat ovat purevat, mutta yksinkertaiset: leuat kiinnittyvät vain yhdellä nivelkohdalla pääkapseliin ja tämä alkeellinen ominaisuus erottaa lahkon kaikista muista hyönteisistä. Siimahäntäisten leukarihmat ovat 7-jaokkeiset, jalkoja pidemmät ja erottuvat. Keskiruumis on kyttyräinen, kohonnut ja siivetön. Takaruumiin jaokkeiden (2-9) alapinnalla on liikkumisessa avustavia ulokkeita, jotka ovat yhteydessä lihaksiin. Aikuisilla yksilöillä näiden ulokkeiden välissä on laajentuvia tarttumarakkoja jaokkeissa 1-7. Siimahäntäisten lonkat ovat suuret ja takaruumiin kärjessä on kolme pitkää perälisäkettä, joista keskimmäinen (epiprokti) on selvästi muita pidempi, ja jotka ovat hienokarvaisia. Naarailla on yksinkertainen munanasetin.

Ruumiin pituus ilman perälisäkkeitä 7-15 mm.

Toukat aikuisen näköisiä, mutta niiltä puuttuvat ensimmäisissä toukkavaiheissa suomut.

Suomesta tunnetaan 2 lajia, mutta lahko huonosti tunnettu ja tutkittu.

Siimahäntäiset – Archaeognatha

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet