Esihyönteiset – Protura

Esihyönteiset (Protura) ovat mikroskooppisen pieniä tai erittäin pieniä (ruumis < 2 mm), väripigmentittömiä, toukkamaisia ja hauraita maaperässä eläviä "alkuhyönteisiä" (Entognatha). Pigmentittömyyden vuoksi ne ovat väritykseltään vaalean sävyisiä. Esihyönteiset ovat ainoita kuusijalkaisia, joilta puuttuvat tuntosarvet; ensimmäinen raajapari hoitaa näiden tehtävää. 

Esihyönteisten päät ovat kartiomaisia (engl. coneheads): päässä ei ole silmiä, eikä tuntosarvia ja suuosat ovat suuresti päänsisäiset, pistävät ja yksinkertaiset. Esihyönteisillä ei ole siipiä, niiden keskiruumis eriytyy heikosti takaruumiista ja niiden jalkojen nilkat ovat yksijaokkeiset ja päättyvät yhteen kynteen. Esihyönteisillä ei ole peräsukasia.

Ruumiin pituus < 2 mm.

Toukat aikuisen näköisiä, mutta lyhyempiä, sillä niillä on vähemmän takaruumiin jaokkeita.

Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti ilman parittelua: koiraat jättävät kapselimaiset siittiökotelonsa maahan, josta naaraat poimivat ne lisääntymisaukkoihinsa. 

Ei muodonvaihdosta. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista. Esihyönteisillä takaruumiin jaokkeiden lukumäärä lisääntyy nahanluontien yhteydessä (=anamorfoosi). Takaruumis on sukukypsillä yksilöillä 12-jaokkeinen, kun taas nuorilla se on 9-jaokkeinen - viimeiset kolme jaoketta rakentuvat toukkakehityksen myötä.

Lähdemateriaaleissa ei tietoa elinkierron pituudesta tai talvehtimisesta, sillä aiheita ei oletettavasti ole tutkittu. 

Ravintona sienirihmat ja lahoavat kasvinosat.

Elävät maaperässä, sammaleissa ja lehtikarikkeessa. 

Esihyönteisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2018: Eläintuntemus – kurssimoniste. — Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Kreik. proto = ensimmäinen, esi- (tässä tapauksessa primitiivinen), ourá = häntä. Lahkon tieteellinen nimi Protura viittaa lahkon alkeellisuuteen.