Kaksisukahäntäiset – Diplura
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Kaksisukahäntäiset (Diplura) ovat hyvin pieniä (ruumis < 5 mm) ja vaaleita niveljalkaisia kosteissa paikoissa eläviä "alkuhyönteisiä" (Entognatha). Kaksisukahäntäisten päässä on pitkät, suhteellisen tukevat, rihmamaiset ja monijaokkeiset tuntosarvet ja suuosat ovat suuresti päänsisäiset ja purevat. Silmiä ei ole. Kaksisukahäntäisillä ei ole siipiä, niiden keskiruumis ei ole takaruumista mainittavasti leveämpi ja se erottuu takaruumiista vain heikosti. Jalkojen nilkat ovat yksijaokkeiset. Takaruumiin kärjessä kaksisukahäntäisillä on parilliset perälisäkkeet, jotka ulkomaisilla lajeilla (esim. heimo Japygidae) voivat olla pihtimäiset.
Ruumiin pituus ilman perälisäkkeitä < 5 mm.
Toukat aikuisen näköisiä.
Suomesta tunnetaan 1 laji (marraskaksisukahäntäinen, Campodea plusiochaeta), mutta ryhmä on yleisesti huonosti tunnettu ja tutkittu.
Levinneisyys Suomessa
Suomessa tiettävästi vain yksi laji; Campodea plusiochaeta, joka esiintyy Etelä-Suomen lehdoissa ja rehevien paikkojen maaperässä.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Levinneisyys maailmanlaajuinen (poislukien Antarktis).
Lisääntyminen
Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti ilman parittelua: koiraat jättävät kapselimaiset siittiökotelonsa maahan, josta naaraat poimivat ne lisääntymisaukkoihinsa.
Elinkierto
Ei muodonvaihdosta. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista. Toukkavaiheiden lukumäärästä ei tietoa lähdemateriaaleissa.
Lähdemateriaaleissa ei tietoa elinkierron pituudesta tai talvehtimisesta, sillä aiheita ei kenties ole tutkittu.
Elintavat
Ravintona lahoava kasviaines ja sienirihmastot, jotkin ulkomaiset lajit petoja.
Ulkomailla elävät heimon Japygidae lajit käyttävät pihtimäisiä peräsukasiaan saaliseläinten nappaamiseen.
Elinympäristö
Elävät kosteissa paikoissa maaperässä, puunkuoren ja kivien alla.
Ekologinen ja taloudellinen merkitys
Kaksisukahäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa.
Viitteet
Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.
Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.
Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.
Heimala, V. & Lindqvist, L. 2018: Eläintuntemus – kurssimoniste. — Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.
Nimien alkuperä
Kreik. diplóos = tupla, ourá = häntä. Lahkon tieteellinen nimi Diplura viittaa lahkon edustajien parillisiin perälisäkkeisiin.