Kaksisukahäntäiset Diplura

Yleiskuvaus

Kaksisukahäntäiset (Diplura) ovat hyvin pieniä (ruumis < 5 mm) ja vaaleita niveljalkaisia kosteissa paikoissa eläviä "alkuhyönteisiä" (Entognatha). Kaksisukahäntäisten päässä on pitkät, suhteellisen tukevat, rihmamaiset ja monijaokkeiset tuntosarvet ja suuosat ovat suuresti päänsisäiset ja purevat. Silmiä ei ole. Kaksisukahäntäisillä ei ole siipiä, niiden keskiruumis ei ole takaruumista mainittavasti leveämpi ja se erottuu takaruumiista vain heikosti. Jalkojen nilkat ovat yksijaokkeiset. Takaruumiin kärjessä kaksisukahäntäisillä on parilliset perälisäkkeet, jotka ulkomaisilla lajeilla (esim. heimo Japygidae) voivat olla pihtimäiset. 

Ruumiin pituus ilman perälisäkkeitä < 5 mm.

Toukat aikuisen näköisiä.

Suomesta tunnetaan 1 laji (marraskaksisukahäntäinen, Campodea plusiochaeta), mutta ryhmä on yleisesti huonosti tunnettu ja tutkittu.

Levinneisyys Suomessa

Suomessa tiettävästi vain yksi laji; Campodea plusiochaeta, joka esiintyy Etelä-Suomen lehdoissa ja rehevien paikkojen maaperässä.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Levinneisyys maailmanlaajuinen (poislukien Antarktis).

Lisääntyminen

Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti ilman parittelua: koiraat jättävät kapselimaiset siittiökotelonsa maahan, josta naaraat poimivat ne lisääntymisaukkoihinsa. 

Elinkierto

Ei muodonvaihdosta. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista. Toukkavaiheiden lukumäärästä ei tietoa lähdemateriaaleissa.

Lähdemateriaaleissa ei tietoa elinkierron pituudesta tai talvehtimisesta, sillä aiheita ei kenties ole tutkittu. 

Elintavat

Ravintona lahoava kasviaines ja sienirihmastot, jotkin ulkomaiset lajit petoja.

Ulkomailla elävät heimon Japygidae lajit käyttävät pihtimäisiä peräsukasiaan saaliseläinten nappaamiseen.

Elinympäristö

Elävät kosteissa paikoissa maaperässä, puunkuoren ja kivien alla.

Ekologinen ja taloudellinen merkitys

Kaksisukahäntäisten ekologisesta ja taloudellisesta merkityksestä ei mainittua tietoa lähdemateriaaleissa.

Viitteet

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2018: Eläintuntemus – kurssimoniste. — Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Nimien alkuperä

Kreik. diplóos = tupla, ourá = häntä. Lahkon tieteellinen nimi Diplura viittaa lahkon edustajien parillisiin perälisäkkeisiin.

Lähde: Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Kuvaustekstin laatijat:

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0