Hyppyhäntäiset – Collembola

Hyppyhäntäiset (Collembola) ovat hyvin pieniä, suomuisia tai karvapeitteisiä kosteissa paikoissa esiintyviä paikoittain erittäin runsaslukuisia "alkuhyönteisiä" (Entognatha). Ne ovat väritykseltään monesti rusehtavan tai harmahtavan kirjavia, ja joskus värittömiä. Ruumis voi olla lieriö- tai pallomainen.

Hyppyhäntäisten päässä on 4-6-jaokkeiset tuntosarvet, jotka ovat ruumiin kokoon nähden usein pitkät. Verkkosilmät puuttuvat - niiden tilalla on usein ryhmä pistesilmiä, mutta silmättömyys on myös mahdollista. Suuosat ovat tavallisesti purevat ja suuresti päänsisäiset. Hyppyhäntäisillä ei ole siipiä. 

Hyppyhäntäisten takaruumiissa on vain 6 jaoketta. Ensimmäisessä jaokkeessa eliön vatsapuolella on vatsaputki (collophore), joka toimii apuna kuonanerityksessä sekä osmoregulaatiossa, ja jonka avulla hyppyhäntäiset voivat kiinnittyä alustaansa. Takaruumiin neljännessä jaokkeessa on tavallisesti kaksihaarainen hyppyhanko (furca/furcula), joka lepoasennossa on taittuneena vatsapuolelle 3. jaokkeen kiinnityshakaseen (retinaculum). Hyppyhanko on pidempi maanpinnalla elävillä kuin maaperässä elävillä lajeilla. Takaruumiissa ei ole peräsukasia.

Ruumiin pituus useimmiten < 5 mm.

Toukat aikuisen näköisiä.

Hedelmöitys tapahtuu ulkoisesti ilman parittelua: koiras laskee siittiökotelonsa maahan, josta naaras ottaa sen lisääntymisaukkoonsa. Jotkin lajit lisääntyvät partenogeneettisesti eli ilman hedelmöitystä.

Ei muodonvaihdosta. Munasta kuoriutuva toukka muistuttaa aikuista. Toukkavaiheita 6–8.

Elinkierto vaihtelee muutamasta viikosta vuoteen, mutta kestää tavallisesti muutaman kuukauden. Pääosalla lajeista on useita sukupolvia vuodessa. Jotkin lajit voivat esiintyä talviaikaan hangella, mutta useimmat talvehtivat munina. 

Ravintona lahoava ja joskus elävä kasviaines, sienirihmat ja levät, muutamat ovat petoja. 

Hyppyhäntäisten tunnetuin elintapa on niiden kyky hyppiä takaruumiin hyppyhangon avulla pitkiä loikkia. Kun yksilö irrottaa otteensa hyppyhangosta, se oikenee ja sinkauttaa eläimen ilmaan. Hyppy voi olla jopa 10 cm pitkä.

Voivat esiintyä hyvin runsaina: suurimmat mitatut yksilömäärät ovat jopa 10 000 - 100 000 yksilöä neliömetrillä. 

Jotkin lajit voivat liikkua veden pintakalvolla.

Hyppyhäntäiset voivat luoda nahkaansa aikuisenakin ja jopa 50 kertaa elämänsä aikana.

Elävät kosteissa paikoissa: karikkeessa, komposteissa, puiden kaarnan alla, sienien heltoissa ja jotkin maaperässä. Jotkin lajit elävät veden pinnalla ja joitakin lajeja tavataan joskus talviaikaan hangella.

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tunnettu: hyppyhäntäiset ovat tärkeitä maan orgaanisen aineksen hajottajia. Ne lisäävät ravinteita maaperään ulosteensa kautta ja voivat toiminnallaan kiihdyttää muiden pieneliöiden aktiivisuutta. 

Jotkin harvat lajit voivat olla kasvituholaisia.

Chinery, M.1978: Pohjois-Euroopan hyönteiset. — Kustannusosakeyhtiö Tammi. 353 s.

Chinery, M. 1999. Euroopan hyönteisopas. — Otava. 290 s.

Gullan, P. J. & Cranston, P. S. 2004: The Insects:An Outline of Entomology, 3rd Edition. — Blackwell Publishing. 584 s.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2018: Eläintuntemus – kurssimoniste. — Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Krogerus, H.(toim.). 1985: Suomen eläimet 4. Hyönteiset. — Weilin+Göös. 344 s.

Kreik. kolla = liima, embolon = tappi, naula. Lahkon tieteellinen nimi Collembola viittaa hyppyhäntäisten vatsaputkeen, jonka avulla ne voivat kiinnittyä alustaansa.