Kulkusyyskorento – Sympetrum fonscolombii
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
Levinneisyys Suomessa
Kulkusyyskorento on tavattu Suomessa vain muutamia kertoja. Lajin ensihavainto on lokakuulta 2011, jolloin merenrannalla Helsingin Vuosaaressa valokuvattiin lajin naarasyksilö. Lajin koiras valokuvattiin toukokuussa 2013 hämeenlinnalaisella suolla. Elo-syyskuussa 2013 lajia kuvattiin lentokentän reunalla Vantaalla, jossa muutama vastakuoriutunut yksilö löytyi matalien lampareiden läheisyydestä. Tämän jälkeen lajia ei kuitenkaan paikalla havaittu. Elokuussa 2014 koirasyksilö tavatttiin Kemiönsaaren Örössä.
Vuonna 2019 lajilla lienee ollut poikkeuksellisen pohjoiseen ulottunut vaellusvuosi. Tuolloin kesä–elokuussa saatiin yksittäishavaintoja etelärannikolta (Hanko, Kirkkonummi ja Paraisten Jurmo) sekä poikkeuksellisen pohjoinen havainto Perämereltä (Ii, Ulkokrunni).
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kulkusyyskorento on Etelä-Euroopan yleisimpiä syyskorentoja. Levinneisyysalue on laaja yltäen eteläiseen Afrikkaan ja Kauko-Itään. Laji voi kulkeutua ilmavirtausten mukana kauas kuoriutumispaikaltaan, ja kulkusyyskorento onkin yksi verrattain harvoista Atlantin saarille ja aavikoiden reunoille levittäytyneistä sudenkorentolajeista. Lisääntymishavaintojen vähäisyys tai toisaalta tilapäiset populaatiot ja suuret erot eri vuosien havaintomäärissä vaikeuttavat kuitenkin kannan tilan arviointia levinneisyysalueen reunoilla.
Kulkusyyskorento on viime vuosikymmeninä levittäytynyt Euroopassa pohjoisemmaksi, ja se on myös tavattu kaikista Suomen naapurimaista. Laji ei ole vakiintunut Pohjoismaihin, mutta voi joinakin vuosina poikkeuksellisesti kyetä muodostamaan tilapäisesiintymiä. Kulkusyyskorento tavattiin Ruotsissa ensi kerran vuonna 1997. Vuodesta 2011 lähtien on kuitenkin tavattu aiempaa enemmän vaeltaneita yksilöitä ja todennäköisiä tilapäisesiintymiä. Esimerkiksi Skånessa useita yksilöitä on tavattu melkein jokaisena vuonna 2010-luvulla. Laji ei ilmeisesti selviä Tanskan talvista, mutta sitä on vuoden 2003 ensihavainnon jälkeen tavattu maassa useimpina vuosina (Moeslund et al. 2019). Norjan etelärannikolta on muutamia havaintoja vuodesta 2017 alkaen. Laji löytyi Virosta vuonna 2013. Latviasta on muutamia havaintoja pääosin 2010-luvun taitteesta alkaen, vaikka alueen ensihavainto on vuodelta 1938 (Kalniņš 2017, 278).
Lajin esiintyminen Keski-Euroopassa vaikutti olleen 1990-luvulle saakka pääosin riippuvaista etelästä vaeltaneista yksilöistä (Kalkman & Bogdanovic 2015, 299). Myös esimerkiksi Iso-Britanniassa kulkusyyskorento on yleistynyt viime vuosikymmeninä, ja laji lisääntyy alueella vuosittain, mutta populaatiot ovat lyhytikäisiä (British Dragonfly Society, n.d.). Euroopassa selvästi erotettavia viimeaikaisia suuria vaelluksia on tapahtunut esimerkiksi vuosina 1996 ja 2006. Tämän jälkeenkin merkittäviä vaellusvuosia on useita, ja esimerkiksi vuoden 2019 suuri vaellus ylsi laajalle alueelle Pohjoismaissa.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja