Idänkirsikorento – Sympecma paedisca
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Va – lampareet ja allikot (myös rimmet)
- Vs – järvet ja lammet
- Vakiintunut
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Esiintyy havaintodatan perusteella – ei asiantuntijan arvioima
Levinneisyys Suomessa
Idänkirsikorentoa on 2000-luvun puolivälistä lähtien tavattu paikallisena eri puolilla etelärannikkoa. Sittemmin laji on vakiinnuttanut asemansa Suomen eteläosissa, ja nykyinen levinneisyysalueen pohjoisraja yltää Porin seudulta Lappeenrannan pohjoispuolelle.
Idänkirsikorento löytyi Suomesta keväällä 2004, jolloin nykyisen Kemiönsaaren Örössä valorysään oli päätynyt lajin koiras. Tämän jälkeen kävi ilmi, että jo elokuussa 2002 idänkirsikorento oli valokuvattu Porvoossa, jossa laji tavattiin myös vuonna 2004. Idänkirsikorennon ensimmäinen lisääntymishavainto Suomesta on Lappeenrannasta vuodelta 2007, ja vajaa kymmenen vuotta myöhemmin lajin talvehtimista havainnoitiin Paraisilla.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Lajin levinneisyysalueen painopiste on Euroopassa itäinen. Idänkirsikorento esiintyy harvinaisena ja hyvin paikallisena Belgiassa ja Alankomaissa sekä osissa Saksaa ja Tsekkiä. Lisäksi sitä tavataan paikoin Alppien alueella. Saksan itäpuolella lajin levinneisyysalue on yhtenäisempi ja laajempi, mutta Ruotsiin se ei ole vakiintunut. Laaja levinneisyysalue yltää Japaniin saakka.
Kuvaaja esittää havaintojen ajallista jakaumaa, joka ei ole sama asia kuin lajin runsastuminen/väheneminen.
Tästä taksonista tehtyihin havaintoihin on kirjattu seuraavia biotooppitietoja