Hierakkayökkönen Hydraecia ultima

Yleiskuvaus

Siipiväli 32-40 mm. Kapeampisiipinen kuin H. micacea, yksivärisempi. Etusiivet ruskeat, violetinvivahteiset. Sisempi poikkiviiru tekee selvästi pitemmälle tyveenpäin suuntautuneen kulman sisäänpäin keskisarassa kuin lajilla H. micacea, sitten kulmamaisen mutkan ulospäin ja päätyy takareunaan viistosti lähes ulomman poikkiviirun suuntaisena; ulompi poikkiviiru hyvin viisto. Aaltoviirun etureunatäplä ulomman poikkiviirun kuvitellulla jatkolla. Suonet vahvasti näkyvissä. Takasiivet silkinvalkeahkot, ulko-osasta hieman tummemmat; kaarijuova varsin suora ja sisällä sijaitseva; keskitäplä puuttuu yleensä yläpinnalta, näkyy usein pienenä alapinnalla.

Koiraan sivulämssän cuculluksen coronassa 12-18 sukasta; digitus kärjestään vähän kitinisoitunut, ei kovin suippo, ei ulotu lämssän alakärkeen.

Naaraan anaalipapillien piikit vahvemmat kuin lajilla H. micacea, eivätkä vaikuta olevan niin tiheässä. Lamella antevaginalis hyvin matala (leveyden suhde korkeuteen 5:1).

Lähde: Perhoswiki (Suomen perhosharrastajat) CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Hydraecia ultima
Auktorit
Holst, 1965
Yleiskieliset nimet
  • hierakkayökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62750
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 DD – Puutteellisesti tunnetut
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Suurperhoset