Hierakkayökkönen –
Hydraecia ultima
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 32-40 mm. Kapeampisiipinen kuin H. micacea, yksivärisempi. Etusiivet ruskeat, violetinvivahteiset. Sisempi poikkiviiru tekee selvästi pitemmälle tyveenpäin suuntautuneen kulman sisäänpäin keskisarassa kuin lajilla H. micacea, sitten kulmamaisen mutkan ulospäin ja päätyy takareunaan viistosti lähes ulomman poikkiviirun suuntaisena; ulompi poikkiviiru hyvin viisto. Aaltoviirun etureunatäplä ulomman poikkiviirun kuvitellulla jatkolla. Suonet vahvasti näkyvissä. Takasiivet silkinvalkeahkot, ulko-osasta hieman tummemmat; kaarijuova varsin suora ja sisällä sijaitseva; keskitäplä puuttuu yleensä yläpinnalta, näkyy usein pienenä alapinnalla.
Koiraan sivulämssän cuculluksen coronassa 12-18 sukasta; digitus kärjestään vähän kitinisoitunut, ei kovin suippo, ei ulotu lämssän alakärkeen.
Naaraan anaalipapillien piikit vahvemmat kuin lajilla H. micacea, eivätkä vaikuta olevan niin tiheässä. Lamella antevaginalis hyvin matala (leveyden suhde korkeuteen 5:1).
Poikkeuksellisen suuren bottiliikenteen vuoksi lajisivujen katselu vaatii kirjautumista. Kyseessä on väliaikainen toimenpide, jonka avulla turvaamme laji.fi-palvelun toimivuuden kaikille käyttäjille sillä aikaa, kun kehitämme pysyvämpää ratkaisua.
Pahoittelemme aiheutunutta häiriötä, kiitos kärsivällisyydestäsi.
- hierakkayökkönen (suomi)
- 2019
- 2010
- 2000
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Insekter och spindeldjur
- Moths and butterflies
- Owlet moths
- Macrolepidoptera