Tuomivenhokas – Nola cucullatella

Siipiväli 17-21 mm. Koiraan tuntosarvet kampahampaiset. Huulirihmat pitkät. Etusiivet vaalean punertavanharmaat; tyvisarake tummanruskea, kaarevan, mustan sisemmän poikkiviirun rajaama. Keskisarake valkeanharmaakehnäinen; keskisaran keskellä ja päässä pieni suomutupsu. Ulompi poikkiviiru kapea, kaartuva, sahahampainen, mustahko. Aaltoviiru vaalea, epäselvä, sisäpuolelta leveälti ruskeavarjoinen. Takasiivet vaalean ruskeanharmaat.

Pensaikkoisilla kallioilla, metsäaukioilla, metsänreunoilla, lehdesniityillä, hakamailla kesä-heinäkuussa. Piilottelee päivisin kaarnanraossa tai oksistossa. Lentää iltahämärissä ja yöllä; koiraat tulevat kohtalaisesti valolle, naaraat harvemmin.

Toukka ruskean- tai kellanharmaa, karvat kellanharmaat; selkäjuova valkea, tummareunainen, sen sivuilla useita tummanharmaita laikkuja. Pää musta.

Elää elo-toukokuussa tuomella (Prunus padus), omenapuilla (Malus) ja pihlajalla (Sorbus), joskus myös muilla puu- ja pensasmaisilla ruusukasveilla (Rosaceae); silmuilla ja kukilla; talvehtii pienenä kaarnanraossa tai käärityn lehden sisällä. Koteloituu kaarnanrakoon, oksalle tai lehdelle venemäiseen kotelokoppaan.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1900. Catalogue of the Arctiadae (Nolinae, Lithosianae) in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum II:i–xx, 1–589, [XVIII–XXXV].

Klöcker, A. 1917. Sommerfugle. V. Natsommerfugle. IV. Del. Danmarks Fauna 21. 76 s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. ISBN 951-26-4145-3. 384 s.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111:1-221.