Piirtoyökkönen – Callistege mi

Siipiväli 25–31 mm. Etusiivet tuhkanharmaat, ruskea- ja sieltä täältä valkeahkokehnäiset. Poikkiviirut okranvalkeat; tyvipoikkiviiru epäselvä, päättyy soikeaan, okranvalkoreunaiseen mustaan täplään takareunassa; sisempi hyvin takaviisto, ulkopuolelta tummanruskeavarjoinen, yhtyy takareunassa ulompaan; ulompi poikkiviiru sisäpuolelta tummanruskeavarjoinen, muodostaa suuren taipuman munuaistäplän taakse yhtyen takareunassa sisempään. Rengastäplä pieni, mustahko; munuaistäplä tummanruskea, ulkopuolelta okranvalkoreunainen. Aaltoviiru vaalea, kaksinkertainen, sen sisäpuolella suonien välissä mustat täplät. Takasiivet mustahkot; tyvellä 2-3 täplää, kahdesti taittunut kaarijuova sekä ulkosarakkeessa rivi täpliä vaalean okrankellertävät. Molempien siipiparien ripset tyvestä tummanruskeat, kärjestä musta- ja okranvalkotäpläiset, tyviviiru vaalea.

Muna pallomainen, alta hiukan litistynyt, siinä 32–35 pitkittäisharjannetta, joista 16 täyspitkiä. Väri tummanvihreä; pian siinä tiheään sirotellusti pieniä, epäsäännöllisiä, mustahkoja täpliä.

Toukka 33–38 mm, kellertävä; selkäjuova tumma, keskeltä kapealti vaalea; kyljissä useita ohuita aaltoilevia juovia; sivujuova vaalea, tummanruskeareunainen. Pää vaalean punertavanokra.

Kotelo 12–13 mm, punertavanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hienosti vahapeitteinen; jaokkeissa A1–A8 matalat pistekuopat. Harjakset tuskin nähtävissä. Kremasterin sukanen Sd1 siirtynyt eteenpäin.

Lentää toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun.

Toukka heinä–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää päivällä.

Toukka polyfagi; elää mm. rantavehnällä (Leymus arenarius), monilla hernekasveilla (Fabaceae), suokukalla (Andromeda polifolia) ja kanervalla (Calluna vulgaris).

Koteloituu kotelokoppaan yhteenkehrättyjen lehtien väliin maahan.

Niityillä, kosteilla rantaniityillä, soilla, suoniityillä, viljelysten laidoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Hampson, G. F. 1913. Catalogue of the Noctuidae in the Collection of the British Museum. Catalogue of the Lepidoptera Phalaenae in the British Museum XIII: i–xiv, 1–609, [CCXXII–CCXXXIX].

Klöcker, A. 1913. Sommerfugle. III. Natsommerfugle. II. Del. Danmarks Fauna 13. 201 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K. & Jalas, I. 1979. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Otava, Helsinki. 304 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1995. Die Puppen der mitteleuropäischen Eulen: Unterfamilien Herminiinae, Rivulinae, Hypeninae und Catocalinae (Lepidoptera, Noctuidae). Entomofauna 16: 317–366.

Peyron, J. 1909. Zur Morphologie der Skandinavischen Schmetterlingseier. Kungliga Svenska Vetenskapsakademiens Handlingar 44(1): 1–304, [1–10].

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Julk.: Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213–257. Helsinki.

Warren, W. 1909–1913. Family: Noctuidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 3. Volume: The Noctuid Moths. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. s. 9–444.