Siipiväli 18–23 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien väriset. Takaruumis hiukan tummemman ruskea, sen 1. ja 2. jaokkeessa musta satulalaikku, joka on jaokkeiden väleistä vaalean katkoma.

Etusiipien pohjaväri kellertävänruskea. Tyvisarakkeen ulko-osassa varjomainen, mustanruskea poikkivyö. Keskisarakkeen sisäpuolisko muodostaa lämpimän punaruskean, lähes tiimalasin muotoisen, keskilinjan takaa vahvasti kuroutuneen, mustareunaisen poikkivyön. Se rajautuu sisäpuolelta sisempään poikkiviiruun, joka koostuu kolmesta ulospäin koverasta mutkasta ja on kolminkertainen, samoin kuin ulompi poikkiviiru. Ulkopuolelta poikkivyö rajautuu keskivarjoon, joka koostuu kahdesta tasaisesta, ulospäin koverasta kaaresta; se yhtyy etureunassa ulompaan poikkiviiruun, kulkee keskipilkun yli ja on takareunassa lähempänä sisempää kuin ulompaa poikkiviirua. Ulompi poikkiviiru pyöröhampainen, yleensä heikko ja epäselvä. Ulkosarake hiukan pohjaa tummempi, etureunassa sen sisäosassa harmaa laikku ja saroissa M1–M2 suuri, mustahko varjo, jonka vaalea, heikkohampainen aaltoviiru katkaisee. Ulkosarakkeen ulko-osassa saroissa R5 ja M1 2 mustaa pitkittäisjuomua. Takasiivet harmaat; poikkijuovat hyvin heikot, näkyvät selvästi vain sisäreunassa; keskipilkku heikko, mustanharmaa.

Muna on suhteellisen tasaisen muotoinen ja muihin pikkumittareihin muniin verrattuna melko solakka ja litteä. Pinnan kuopat ovat kuusikulmaisia ja melko matalia. Kuoppapohja ei ole sileä vaan hienorakeinen. Väri aluksi valkeahkonkeltainen tai valkea, myöhemmin kellanoranssi.

Toukka solakampi kuin savikkapikkumittarin (E. simpliciata) oma, 20–22 mm, vaalean lehdenvihreä – mehuvihreä; selkäjuova hieno, tumman lehdenvihreä; selässä keskimmäisissä viidessä tai kuudessa jaokkeessa samanväriset, häipyvärajaiset rombit. Sivuselkäjuova häipyvä tai heikosti havaittava. Pään ja takapään alueet usein roosa-–ruosteenpunapeitteiset. Myös selässä joskus punertavaa sävyä. Sivujuova valkeahko, alapuolelta roosa-–purppuranpunareunainen. Kuviointi joskus epäselvää tai häipyvää.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen solakka, 7–9 mm. Pää ja keskiruumis oliivinvihreät, takaruumis selkäpuolelta hiukan vaaleampi, vatsapuolelta vaalean savenkeltainen; siipiaiheet mehuvihreät. Pintarakenne keskikarkea–karkea, takaruumiin lisäksi koko notumissa keskisuuria pistekuoppia. Dorsaaliura syvä, mustareunainen, takareunassa yksittäinen suuri ulkonema, joka on leveätyvinen, sivut viistot, suippokärkinen. Sivuviillos lyhyehkö, tyvestä leveä, kärki suippo tai hiukan pyöristynyt, verrattain syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat vähäiset. Kremaster selkäpuolelta katsottuna melko erottuva, lyhyt, pyöristynyt, hienopintarakenteinen. Sivulta katsottuna se on hiukan litistynyt, kupera ja tylppä. Sukaset pitemmät kuin kremasterin pituus, ohuet, lähes samansuuruiset. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, melko kaukaa toisistaan, muut sukaset lähtevät kremasterin kärkikolmanneksesta, verrattain läheltä toisiaan, Sd1:t L1:istä vain hieman kauempaa kuin nämä D2:ista.

Ruskopikkumittari – Eupithecia sinuosaria

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet