Siipiväli 18–23 mm. Keskiruumis ± ruskehtavan valkea, etuselkä tumma. Takaruumiissa musta sivujuova.

Etusiivet ruosteenruskeat; etu- ja ulkoreuna, joskus myös takareuna melko leveälti harmaat, tummanharmaapoikkijuovaiset. Keskipilkku melko suuri, musta. Aaltoviiru valkeahkonharmaa, hyvin heikko tai lähes puuttuu. Takasiivet harmaat, poikkijuovat ja keskipilkku tummemmat; aaltoviiru hyvin heikko tai puuttuu. Etusiipien ruosteenruskea väri usein vahvasti pienentynyt tai lähes puuttuu (f. oxydata (Treitschke, 1828)), jolloin muistuttaa ahdepikkumittaria (E. millefoliata).

Muna melko pyöristyneen ovaali, helmiäishohtoinen, pinnassa verrattain suurten, viisi-–kuusisormisten kuoppien rakenne. Väri aluksi valkea, myöhemmin kellanoranssi.

Toukka hoikka, 20–22 mm, harmaanruskea–punertavan suklaanruskea, hienosti valkorakeinen. Selässä rivi tummanruskeita rombeja, jotka ovat vaaleammanruskean selkäjuovan halkomat. Rombit ovat usein epäselviä ja diffuuseja. Sivuselkäjuova hyvin kapea, mutkainen, usein puuttuu. Sivujuova vaalean beesinkeltainen, kapea, rajoittuu tummahkonruskeaan vatsaan ja on epäselvien vinojuomujen katkoma.

Kotelo keskisuuri–suuri, kohtalaisen vanttera, 8,5–9,5 mm, punaruskea, siipiaiheet joskus vihertävät. Kotelo kohtalaisen kiiltävä. Pintarakenne karkea, siipisuonet ulkonevat. Metanotumissa pistekuoppia. Labium keskisuuri–suuri. Dorsaaliura hyvin leveä ja syvä, vain paksuhkolti mustareunainen, keskiosastaan useimmiten leventynyt, takareuna aaltoileva; keskimmäinen kaudaaliulkonema hyvin pitkä, ulottuu n. 2/3 kohdalle 10. tergiittiä tai pitemmälle. Sen muoto ja leveys vaihtelevat, mutta se on kärjestään lähes aina laajentunut. Sivuviillos suuri ja hyvin syvä, suippo tai tylppä, usein taipunut. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraalisten kohoumien reunat viistot, uramaisesti syvenneet. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, pitkänomaisen kolmiomainen, sivut suorat, joskus hiukan koverat, S:n muotoiset, kärki tavallisesti tylpähkö, pinta poikkiuurteinen. Kremaster sivulta katsottuna pitkä, hiukan litistynyt, vatsapuolelta tyvestä usein syvennyt. Sukaset D2 vahvat, usein lyhytvarrelliset, koukkumaiset. Lisäksi vain hienot, harjasmaiset tai koukkumaiset D1:t olemassa, lähtevät kremasterin keskikohdasta tai hiukan sen etupuolelta. Ne katkeavat helposti.

Kärsämöpikkumittari – Eupithecia icterata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet