Siipiväli 18–23 mm. Takaruumis harmaanmustan ja valkeahkon sekainen, ilman täpliä, tyvi ja peräpää vaaleammat.

Etusiivet melko vaalean kellanruskeat, niissä useita, melko selviä, vaaleita, aaltoilevia poikkijuovia, jotka ovat tyvisarakkeessa harvemmassa ja heikommat. Suonen Sc ulko-osassa tavallisesti ruosteenvärinen varjo. Suonet tummanharmaa- ja valkopeitteiset. Etureunassa kaksi melko suurta, tummahkonruskeaa täplää. Keskipilkku mustanharmaa, tavallisesti selvä. Ulkosarake yksivärisempi, siinä valkeahkoista pilkuista muodostunut aaltoviiru. Takasiivet etusiipiä vaaleammat, niissä heikot poikkijuovat, selvimmillään sisäreunassa ja tyvessä. Molempien siipiparien ulkoreunajuova hyvin hieno, tummanruskea, katkonainen; ripset vaalean- ja tummahkon kellanruskeatäpläiset.

Muna muistuttaa paljon harmopikkumittarin omaa. Pintarakenne muodostuu matalista, viisiliuskaisista kuopista. Väri aluksi valkea, myöhemmin selvästi keltaisempi kuin aaltopikkumittarilla (E. cauchiata), mutta ei niin oranssi kuin harmopikkumittarilla.

Toukka n. 20 mm, vähemmän solakka kuin aaltopikkumittarin oma, lehdenvihreä, vahvemmin valkorakeinen kuin aaltopikkumittarilla. Selkäjuova hyvin epäselvä; sivuselkäjuova vain heikosti näkyvissä. Sivuharjanne valkea, ylhäältä hienosti tummempivarjoinen. Vatsa kuvioton. Pää vihreä; rintajalat vaaleanruskeat. Peräkilvessä ruosteenpunainen, valkoreunainen täplä.

Kotelo keskisuuri, paksuhko, 7,5–8,2 mm, punaruskea, selästä tummempi. Pää ja siipiaiheet tummanvihreät. Pintarakenne karkeahko. Siipisuonet havaittavissa. Pistekuoppia vain takaruumiin jaokkeissa. Dorsaaliura kapea, ei tummareunainen. Sen n. 7 selvää kaudaaliulkonemaa lyhyet, keskimmäinen suurin, ulottuu tuskin 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos keskisuuri, tummareunainen. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat melko suuret, matalat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna erottuva, lyhyt, leveä, pyöristynyt tai nuppimainen, dorsoventraalisesti vahvahkosti litistynyt, sivulta katsottuna tylppä, vatsapuolelta tyven läheltä usein hiukan syvennyt, hienopintarakenteinen. Sukaset selvästi pitemmät kuin kremaster, ohuet, lähes samansuuruiset. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähes Sd1:ien ja D2:ien puolivälistä.

Viirupikkumittari – Eupithecia pernotata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet