Siipiväli 18–20 mm. Takaruumiin sivuilla mustia pilkkuja, sen tyven lähellä musta rengas.

Etusiivet suipot, okranvalkeahkot, siiven keskiosasta valkeat, niissä häipyviä, taipuneita, harmaanruskeita poikkijuovia. Etureunassa 3 himmeän mustanharmaata varjoa, joista tyvisarakkeen ulko-osassa oleva jatkuu takareunaan leveänä vyönä; keskisarakkeessa oleva kolmiomainen, koskettaa selvää, mustaa, juovamaista keskipilkkua; ulkosarakkeessa oleva jatkuu hyvin kapeana ja heikkona takareunaan, muodostaa tummat varjot saroihin M1 ja M2 sekä takakulman lähelle. 2 tai 3 poikkijuovaa keskisarakkeessa usein tummemmat. Aaltoviiru hienohampainen. Ulkosarakkeen ulko-osa mustanharmaa. Takasiivet valkeahkot, niissä harmaita poikkijuovia, jotka ovat häipyviä paitsi ulkosarakkeessa; keskipilkku heikko, mustahko.

Muna pitkänomaisen ovaali, hieman litistynyt. Pintarakenne on samankaltainen kuin tammipikkumittarilla (E. dodoneata), muodostuu lähes kuusikulmaisista kuopista. Väri aluksi valkea, myöhemmin keltainen.

Toukka hyvin solakka, 18–20 mm, vaalean kellanvihreä tai lehdenvihreä; selässä jaokkeissa A1–A6 vaaleanpunaiset–verenpunaiset, pyramidinmuotoiset kuviot, jotka ovat suuntautuneet eteenpäin ja näyttävät katkaisevan suoraan keltaiset jaokkeiden välit. Tämän kuvion yllä joskus lisää täpliä. Kaikki kuviot ovat keltareunaisia. Sivujuova keltainen, ± vahvasti punatäpläinen, varsinkin vatsa- ja peräjalkojen alueelta. Vatsa yksivärisen vihreä. Pää vaaleanruskea. Peräkilpi ruskeanpunainen.

Kotelo solakka, keskisuuri, 6,5–8 mm, tumman punaruskea, siipiaiheet usein vihreät, peräpää tummempi. Pintarakenne karkeahko. Pistekuopat metanotumissa puuttuvat. Dorsaaliura syvä, keskiosasta leveä, siinä usein vain kolme suurta kaudaaliulkonemaa, joista keskimmäinen suippo, reunimmaiset pyöristyneet. Sivuviillos lyhyehkö, tylppä. Dorsaaliura ja sivuviillos paksulti mustareunaiset. Kremaster selkäpuolelta katsottuna erottuva, lyhyt, tylppä, vatsapuoli tyvestä hiukan kovera. Kremaster sivulta katsottuna litistynyt, tylppä. Sukaset lähes samankokoiset, hiukan pitemmät kuin kremaster, niiden järjestys lajityypillinen: D2:t, L1:t ja Sd1:t lähtevät kremasterin vatsapuolelta, D1:t sen selkäpuolelta, D2:t kaukaa toisistaan ja läheltä L1:iä, Sd1:t läheltä kremasterin tyveä, frontolateraalisesti D1:istä, nämä hiukan kremasterin keskikohdan etupuolelta, kukin syvennyksestä.

Kirjopikkumittari – Eupithecia irriguata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet