Siipiväli 32–41 mm. Koiraan tuntosarvien jaokkeet leveyttään pitemmät.

Etusiivet kiiltävän vaaleanharmaat–tummanharmaat. Poikkiviirut harmaanruskeat, aaltoilevat; tyvipoikkiviiru selvä, sisempi ja ulompi kaksinkertaiset, niiden keskellä harmaanruskea varjo; keskivarjo taittuu suorakulmaisesti suonien M1 ja M2 välissä, siitä taaksepäin paljon suorempi kuin sumusyysmittarilla (E. dilutata). Keskipilkku pieni. Suonet osittain tumman harmaanruskeat, varsinkin siiven keskialassa ja ulkosarakkeessa. Aaltoviiru vaalea, aaltoileva. Siiven kärjessä lyhyt, musta juomu. Ulkoreunajuova musta, muodostuu rivistä kaksoispilkkuja. Takasiivet valkeanharmaat, ulkoreunan lähellä pari harmaata poikkiviirua.

Muna 1 mm, soikea, hiukan litistynyt, heikosti helmiäishohtoinen; pinnassa hieno, epäsäännöllisistä, 5–6-kulmaisista monikulmioista koostuva verkkoharjannekuviointi, näiden sisäpinta hienopisteinen. Mikropyyliruusuke läpimitaltaan 80–90 µm, siinä tavallisesti 8 liuskaa.

Toukka 25–30 mm, vihreä, ilman punaisia tai ruskeita kuvioita; selkäjuova tummemman vihreä, katkeileva; sivujuova kellertävä. Vatsa valkeahko. Pää vihreä.

Kotelo ± samankokoinen kuin sumusyysmittarin (E. dilutata), myös muistuttaa tätä. Dorsaaliura paljon vahvempi ja sen takaleikkaus melko terävä. Kremaster selkäpuolelta katsottuna lyhyempi ja leveämpi, kärjestä vahvasti kaventunut, varsi ohuempi kuin sumusyysmittarilla, D2:t selvästi pitemmät, ohuemmat, terävät. Kremasterin selkäpuoli tyvestä ryppyinen.

Tunturimittari – Epirrita autumnata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet