Siipiväli 31–39 mm. Koiraan tuntosarvien jaokkeet leveät, suuret, vahvasti ripsiset, sahahampaiset, niitä keskimäärin 42 kpl.

Etusiivet himmeän oliivinruskehtavan harmaat tai vaaleanharmaat. Poikkiviirut harmaanruskeat, siiven takaosassakin säännöllisesti aaltoilevat; tyvipoikkiviiru kaksinkertainen, sisempi ja ulompi kaksinkertaiset, niiden keskellä harmaanruskea varjo; keskivarjo muodostaa kaksi sisenemää, joista etummainen hyvin lähellä tai koskettaa mustaa keskipilkkua, taempi lähes katkaisee keskisarakkeen. Suonet osittain tumman harmaanruskeat, varsinkin siiven keskialassa. Aaltoviiru vaalea, aaltoileva, ulkosarake sen sisäpuolella harmaanruskea. Siiven kärjessä lyhyt, musta juomu. Ulkoreunajuova musta, muodostuu rivistä kaksinkertaisia pilkkuja. Takasiivet valkeanharmaat, ulkoreunan lähellä pari harmaata poikkiviirua, jotka ovat naaraalla selvemmät.

Muna hiukan pienempi kuin tunturimittarilla (E. autumnata), samanmuotoinen ja -värinen, mutta helmiäiskiiltoisempi; pinnan verkkokuvio vähemmän vahvasti korostunut, monikulmioiden kulmat pyöristyneemmät. Mikropyyliruusuke 40–50 µm, siinä tavallisesti 5 liuskaa.

Toukka 25–30 mm, hiukan paksumpi kuin tunturimittarilla, vihreä, ilman selvää vihreää selkäjuovaa; vatsa sinertävänvalkea. Selässä ja sivuilla hyvin usein punaisia tai ruskeanpunaisia kuvioita ja laikkuja. Kun selän kuvio on terävä, muodostaa se kaksoisristin, joskus kuviot ovat yhteensulautuneet.

Kotelo 10–12 mm, punertavanruskea, kohtalaisen kiiltävä, pintarakenne hieno. Dorsaaliuran takaleikkaus tylpän pyöristynyt, sen keskiosa verrattain vahvasti leventynyt. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tyvestä melko leveä ja poikkiryppyinen, kapenee kärkeenpäin melko kapeaksi varreksi, jonka päässä lyhyet, terävät D2:t. D1:t lähtevät läheltä kremasterin tyveä, L1:t varren tyvestä.

Sumusyysmittari – Epirrita dilutata

Ei tyyppinäytteitä

Tyyppinäytteet

Ei kansallisia tieteellisiä kokoelmanäytteitä

Kansalliset tieteelliset kokoelmanäytteet