Siipiväli 23–26 mm. Muistuttaa paljon horsmamittaria (E. silaceata), mutta pää, keski- ja takaruumis yläpuolelta okrankeltaiset. Suonet eivät vaaleat keskisarakkeessa; keskisarakkeen reunat heikompihampaiset. Ulkosarake vaaleampi, vain 2 etummaisen aaltoviirun hampaan sisäpuolella musta täplä; suonet ulkosarakkeessa eivät okrankeltaiset.

Toukka 25–26 mm, vihreä, jaokkeiden välit keltaiset; selkäjuova hieno, tummempi; sivujuova valkeahko. Hengitysaukot jaokkeissa A1–A5 punaruskeareunaiset, niiden takana jaokkeissa A1–A4 nystyrä L1 punaruskeassa täplässä. Vatsa- ja peräjaloissa punaruskea juova, joka peräjaloissa on valkoreunainen. Pää vihreänkeltainen, päälakijuova ja otsan reuna punaruskeat.

Kotelo 9,5–10,5 mm, vaalean kellanharmaa, heikosti kiiltävä, tummanoroinen ja -pilkkuinen. Siipiaiheet tummat, vaaleajuovaiset. Dorsaaliuran takareunan keskellä ja sivuselässä vain heikot ulkonemat. Sivuviillos kärjestään tylpän pyöristynyt. Kremaster selkäpuolelta katsottuna selvästi lyhyempi kuin tyvensä leveys, tylpän kolmikulmainen, sivut hiukan kaarevat; kremaster pitkittäisuurteinen, dorsoventraalisesti vahvasti litistynyt, sivulta katsottunaterävämpi kuin horsmamittarilla. Sukaset D2 lyhyemmät kuin kremaster, pitemmät ja vahvemmat kuin muut sukaset, melko etäällä toisistaan ja erkanevat. Sd1:t frontolateraalisesti melko kaukana D1:istä, nämä lähellä L1:iä.

Keltaselkämittari – Ecliptopera capitata