Matarakiitäjä – Hyles gallii
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 60–77 mm, ♀ 66–81 mm. Tuntosarvet tummanruskeat, kärjestä valkeat, alapinnalta ruskeat. Ruumis tumman oliivinvihreä; siipikansien ulkoreuna valkea. Takaruumiin tyviosan sivuilla mustia ja valkeita poikkivöitä, takaosan sivuilla valkeita poikkijuovia; selän keskellä rivi valkeita pilkkuja.
Etusiivet tumman oliivinruskeat; tyvi valkeahko, sen ulkopuolella takareunassa mustaa peitettä. Siiven kärjen tuntumasta takareunan keskikohdan sisäpuolelle kulkee melko leveä, vaalean okrankeltainen mediaanivyö, jonka etureunassa kolme selvää ulkonemaa. Ulkoreunassa harmaa reunavyö. Takasiivet roosat, osittain valkeahkopeitteiset, sisäreunasta valkeahkot; tyviala musta; subterminaalivyö musta; ulkoreuna kapealti ruskehtava.
Muna aikuisen kokoon nähden pieni (1,1 x 1,0 mm), lähes pallomainen, kiiltävän vihertävänsininen.
Toukka 75–85 mm, oliivinvihreä, vaaleanruskea, punertavanruskea tai musta, joskus keltapilkkuinen; selkäjuova keltainen tai punainen, joskus jakautunut täpliksi; sivuselässä rivi melko suuria, pyöreitä, kalpeankeltaisia–keltaisia, mustarenkaisia täpliä. Peräsarvi punainen. Pää ruumiin värinen tai punertava.
Kotelo 40–45 mm, melko solakka, vaaleanruskea–punaruskea, hienosti tummempinoroinen; siipi- ja raaja-aiheet selvästi tummemmat. Kremaster suuri, hiukan taipunut kohti vatsaa, teräväkärkinen.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomesta yhteensä
- Yhteensä ruutua
- matarakiitäjä (suomi)
- brunsprötad skymningssvärmare (ruotsi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Kiitäjät
- Suurperhoset